Kyborgeja pahan asialla
Sami Parkkinen (s. 1962) julkaisee nyt yhdeksännen romaaninsa. Tuotantoon kuuluu myös kaksi novellikokoelmaa ja kolme näytelmää. Romaani Teo oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2000.
Parkkinen on koulutukseltaan Teatterikorkean dramaturgi, mikä näkyy proosassakin. Siinä on vahvoja jännitteitä ja vaikeita kamppailuja. Asetelmat ovat usein erikoislaatuisia, mutta ankkuroituen herkkään ympäristökuvaan, arjen "uskottavuuteen". Kolmea hänen romaaneistaan (1995-2000) kutsutaankin Itä-Helsingin trilogiaksi.
Kirjan tiedot
Sami Parkkinen:
Punainen pyörre
Gummerus 2011, 303 s.
Uutuus loikkaa science fictionin ja trillerin lajityyppeihin. Juoni ja ympäristö eivät nojaudu mullistuksiin, vaan ne voisi johtaa nykyisyydestä melko kevyesti. Ajankohta on lähitulevaisuus, yhden (ainoan) vuosiluvun mukaan "2010-luvun ensimmäisen neljänneksen" jälkeen. Osa teemoista palaa menneeseen, vanhan itämaisen kehontiedon uskomuksiin.
Ankeutta korpimaisemissa
Päähenkilö, varusmies Carl-Johan (CJ) Hakala taistelee pahuutta vastaan, aluksi käsittämättömässä kuviossa. Toiminta sulautuu yritykseen hallita menneisyyden taakkoja.
Ollaan Suomenseläksi kutsutulla seudulla, Perhossa Keski-Pohjanmaan itärajalla. Se on kuuluisa erämaaluonnostaan, mutta nyttemmin varuskunta ja 80 neliökilometrin laajuinen varastokeskittymä ovat häätäneet pois luontoväen, metsästäjät ja kalastajat.
Maailmantalouden epävakaudesta ja konkursseista on syntynyt "uusi yritysvarastoinnin teollisuudenala". Kaatuneiden firmojen kalusto paketoidaan, toiveena myydä tai vuokrata se joskus edelleen.
On opittu, että "varsinkin laman aikana oli lisättävä pienipalkkaisia töitä vaikka väkisin, sillä kollektiivisen raivon vaikutukset olivat nousseet ... laskukausien vuosina ennennäkemättömän rajuiksi." Näin saataisiin ihmiset tuntemaan itsensä tarpeellisiksi. Uudehko varuskuntakin on perustettu valtiontaloutta murehtimatta. Voinee ajatella, että "raivon" kasvu on lisännyt sotilaiden tarvetta.
Yhteiskuntakuva on hajautettu kommentaareiksi, lakonisen toteavasti. Muutoksia ei dramatisoida, meuhkaamisesta puhumattakaan. Varastohirviö on aika tavanomainen teollinen dystopia, mutta juonen voisi sijoittaa muihinkin oloihin. Varaston autius kyllä luo hyvän taustatunnelman.
Hullu tiedemies
CJ:n palvelus on salaista erikoiskoulutusta, josta ei saa tolkkua. Häntä opetetaan säätämään elektronisia tahdistimia, ehkä sytyttimiä varten. Komennus on vähintään outo.
Yhtäkkiä CJ:n naapuri, lääkintäeversti Schlomo Glickstein saa hengenvaarallisen kohtauksen. Everstin ennakko-ohjeen mukaisesti CJ hälytetään apuun. Hän pelastaa potilaan säätämällä tämän sydäntahdistinta ja hidastamalla elintoiminnot minimiin.
Jotain on tekeillä, sillä CJ, Glickstein tyttärineen ja muuan Henrik Granberg joutuvat asemiesten jahtaamiksi. (Granberg oli tullut Glicksteinin huostassa Ruotsista hoitamaan vaivojaan.) Pakenemisen, ryminän ja räiskeen myötä paljastuu varuskuntaan solutettu kopla, johon CJ on tietämättään kytketty. Varuskunnan hammaslääkäri on istuttanut koplan jäseniin, myös CJ:lle laitteita, joilla voidaan radioteitse laukaista syanidiannos tai sydänkohtaus.
Hammaslääkärin hermojen kiristyessä hän menee poliisiasemalle. Juttu laajenee Japaniin. Siellä on murhattu tunnettu tiedemies ja yhtiöjohtaja, joka oli tutkinut radio-ohjattuja implantteja. Japanilaisia poliiseja kiiruhtaa Pohjanmaalle.
Rikollisen verkon hämähäkkinä on vanha kiinalainen tiedemies, jota inspiroivat shinto-uskonto ja -meditaatio. Hän haluaa aktivoida "kehon energiakeskuksia" eli "chakroja" ja näin saada yhteyden jumalallisiin voimiin. Chakroja avattaisiin ja vahvistettaisiin pienlaitteilla, jollaisia hän on asentanut itseensäkin. Otsikon "punainen pyörre" on yhden chakran vapaasti suomennettu nimi.
Hullun tiedemiehen tavoite on suorituskykyinen ja onnellinen yli-ihminen. Mutta kyborgit olisivat hänen kontrollissaan kuolemansa uhalla. Tekniikan puutteista huolimatta heitä on jo lukuisasti. Lisää hankitaan psykologisen valikoinnin, sieppausten ja ihmiskaupan keinoin.
Kovia kohtaloita
Trillerijuoni pelkistää henkilöhahmot kulmikkaiksi karikatyyreiksi. Glickstein ja Granberg paljastuvat tietenkin kiinalaisen ex-kumppaneiksi. Tämä ei ole pikkujuttu. Glickstein on ollut Ruotsissa huippulääkäri ja radiologian asiantuntija, Granberg kirjailijana peräti Ruotsin akatemian jäsen.
Kunnianhimo ajaa nämä kaksi kiinalaisen koekaniineiksi, mutta istutukset epäonnistuvat inhottavin seurauksin. He pakenevat skandaaleja korpiin, mistä kiinalainen lopulta tavoittaa heidät.
Juoni ja taustat tarjotaan takaumia annostellen. Mikään ei ole selvää ennen kuin kaikki ratkeaa (paitsi se mikä jää auki). Arvoituksia panttaava kerronta voi olla koettelevaa.
Näin paljastuu CJ:n lohduton tausta, johon kuuluu lapsuus sijaisperheessä. Myöhemmin hän tapaa latvialaisen Erikan, johon rakastuu mutta joka on huumeriippuvainen valehtelija. Erika ei jaksa irtautua väkivaltaisen, huumeisen ex-miehen pakkomielteisestä vainosta. CJ masentuu ja kovettuu entisestään, kun Erika tulee hänelle raskaaksi. Juuri CJ:n epätoivo on saanut kiinalaisen valikoimaan hänet uhriksi.
Maailma on paha, mutta ilman pikkumaisuutta voi sanoa, että nyt menee överiksi. Parkkisen juonisolmut ovat vieläkin kireämpiä. Kaikkia päähenkilöitä liittävät toisiinsa niin epätodennäköiset yhteydet, että kuvio alkaa vaikuttaa parodialta.
Lajityypin vankina
Tahatonta huumoria rehottaa muutenkin, kuten kiinalaisen kiiluvat silmät ja hänen kaulansa sininen hohde. CJ:n epätoivo ja uhmakkuus yltyy pateettiseksi, globaalisuus itsetarkoitukseksi. Kömpelyydet selittänee trillerikaavojen vaikutus.
Parkkisella on kirjoissaan niin kekseliäitä asetelmia, ettei ole outoa houkuttua scifin laajennetusta vapaudesta. Trillerimuoto taas sitoo enemmän kuin avartaa.
Ympäristökuvaus ja kieli on selvästi hiotumpaa kuin lajityypissä yleensä. Kaipaamaan joutuu myötäelämistä, jota Parkkisen romaanihenkilöissä yleensä on. Muutamissa kohtauksissa ja Granbergin akatemiajäsenyydessä on kyllä sekä julmaa että empaattista vitsiä.
Bulkkitrillerien tapaan Parkkinen jättää pääroistojen kohtalon epäselväksi, kuin jatko-osaa varten. Toivoa sopii ja ennustaa uskaltaa, ettei hän tartu tässä avautuvaan optioon.
