Marilla oli asiaa
Keskustan vaalilause "asiaa" alkoi saada sisältöä keskiviikkona 9.3, kun eduskunta keskusteli pääministerin ilmoituksesta Euroopan talouden vakauttamiseksi.
Pääministeri Mari Kiviniemi ei paljastanut keinojaan Euroopan talouden vakauttamiseksi. Oppositio olisi halunnut tietää, mahtaako keinovalikoimaan kuulua Suomen takausvastuiden ja sitoumusten kaksinkertaistaminen ranskalaisten ja saksalaisten pankkien luottotappioiden ehkäisemiseksi, niin kuin Euroopan muutkin oikeistojohtajat suunnittelevat.
Politiikan sisäpiiri on pitkään tiennyt, että Kiviniemi ei ole kansakuntaa kokoava voima eikä yhteistyön rakentaja. Siksi on hyvä, että hän sanavalinnoillaan paljastaa todellisen karvansa myös julkisuuteen.
Siihen Kiviniemi ei vastannut, vaan syytti oppositiota asian kysymisestä:
"Sen vuoksi, että haluamme säilyttää Suomella hyvän neuvotteluaseman, emme voi näitä yksityiskohtia tässä suuressa salissa läpi käydä, mutta me käymme niitä läpi suuressa valiokunnassa, niin kuin tähänkin saakka on tehty. Pidän kyllä tätä opposition käytöstä erittäin valitettavana ja epäisänmaallisena, kun meidän neuvotteluasemaa vaikeutetaan tällä tavalla."
Myöhemminkään Kiviniemi ei puheitaan perunut. Sen sijaan Kiviniemi oli pahoillaan siitä, että hänen sanojaan oli ymmärretty väärin. Kuinkahan monella tavalla voi ymmärtää sen, että pääministeri pitää opposition käytöstä erittäin epäisänmaallisena? Minä ainakin ymmärsin sen niin, että pääministeri pitää opposition käytöstä erittäin epäisänmaallisena.
Ja näin televisiosta, kuinka kokoomuksen Jyrki Katainen nyökytteli vieressä. Asiaa!
***
Samassa Yleisradion tv-uutisten päälähetyksessä Ylen oma toimittaja Riikka Uosukainen analysoi Kiviniemen kyllä sanoneen, että pääministeri pitää opposition käytöstä erittäin epäisänmaallisena, missä Uosukaisen mukaan oli sellainen eduskunnan tapakulttuuriin liittyvä virhe, että asia sanottiin ääneen.
Mitään sisältövirhettä Uosukainen ei huomannut. Ylen tv-uutiset on selvästikin asiaohjelma.
***
Myöhemmin Kiviniemi väitti myös, ettei suinkaan syyttänyt oppositiota epäisänmaallisuudesta, vaan että epäisänmaallista on tietojen vuotaminen suuresta valiokunnasta.
Se on tietysti yhtä vakava syytös. Sellaisesta vuodosta tulee tuomio. Kuka vuotaja mahtaa olla, ja mitä tietoja on vuodettu? Ehkä Kiviniemen pitäisi täsmentää puheitaan, ettei itse syyllisty mihinkään avunantoon tai muuhun rikollisten suojeluun.
***
Politiikan sisäpiiri on pitkään tiennyt, että Kiviniemi ei ole kansakuntaa kokoava voima eikä yhteistyön rakentaja. Siksi on hyvä, että hän sanavalinnoillaan paljastaa todellisen karvansa myös julkisuuteen. Sääli vain, että se tapahtui juuri keskiviikkoisen eduskuntakeskustelun päätteeksi. Kiviniemen tölväisyn jälkeen koko media arvattavalla tavalla vauhkoontui, ja keskustelun asiasisältö hautautui Moka-Marin selittelyjen alle.
Ennen kuin Mari mokasi, keskustelussa oli esillä kuitenkin aika isot, kaikkien suomalaisten hyvinvointia koskevat asiat.
Euroopan oikeistojohtajat esittävät unionin jäsenmaille sopimusluonnosta, jossa halutaan pienentää julkista sektoria, vaikeuttaa pääsyä varhennetulle eläkkeelle, heikentää työntekijäjärjestöjen asemaa palkoista sopimisessa ja vauhdittaa tasaverokehitystä. Eurokonservatiivit haluavat myös nostaa kulutusveroja, ihan kuin nämä kotimaisetkin konservatiivit.
Keneltä Kiviniemi on saanut mandaattinsa neuvotella tällaisista asioista suomalaisten nimissä, Erkki Tuomiojaltako?
Euroopan kilpailukyvyn parantaminen on tietysti hyvä tavoite, mutta kääntämällä politiikan suunta vielä nykyistäkin oikeistolaisemmaksi tavoitteeseen ei päästä. Kilpailukyky on uhattuna juuri oikeistolaisen talouspolitiikan seurauksena.
Tällä vaalikaudella Suomessa kärsittyjen oikeistohallitusten aikana keskusta on hyväksynyt niin kokoomuslaisen politiikan, että vaaleissa kokoomuksella on vaikeuksia saada uskoteltua omillekaan äänestäjilleen, että asiat muuttuisivat paremmiksi vain vaihtamalla Kataisen ja Kiviniemen salkkuja hallituksessa.
Kepulainen Suomen pääministeri kiertää Euroopan huippukokouksissa ajamassa tasaveroa koko unioniin jonkin kilpailukykysopimuksen nimissä. Se alkaa olla liian paksua nieltäväksi jo citykepulaistenkin kahvilakekkereissä, metsänhoitoyhdistysten kuukausikokouksista puhumattakaan. Eikä se isänmaalle ainakaan eduksi ole.
***
Kiviniemen tarkassa, pääministerin arvovallasta paljon paljastavassa puheenvuorossa oli kylläkin yksi kohta, jonka voi ymmärtää monella tavalla. Uskoakseni useimmilla Kiviniemen kuulijoilla sen ymmärtäminen jäi jopa kokonaan puuttumaan.
Se kohta on tämä: "Sen vuoksi, että haluamme säilyttää Suomella hyvän neuvotteluaseman..."
Sen voi ymmärtää ainakin niin, että pääministerin mielestä Suomen neuvotteluasema on parempi, jos on laajalti neuvotteluosapuolten tiedossa, ettei Suomen neuvottelijoilla ole tavoitteilleen kansan tukea. Sellaisen tuen voi saada vain kansanedustuslaitokselta. Se taas ei tukeaan voi osoittaa, jos neuvottelutavoitteita ei eduskunnallekaan kerrota.
Suomen neuvottelijat eivät siis voi vedota mihinkään suomalaisten yleiseen mielipiteeseen eivätkä parlamentaariseen tukeen, selkänoja puuttuu.
Pääministerin omalta kannalta neuvotteluasema on tietysti sitä parempi, mitä harvempi neuvottelutavoitteet tuntee. Silloin on helppo jälkikäteen väittää saaneensa tavoitteensa läpi siitä riippumatta, millaiseksi neuvottelutulos muodostuu.
EU-asiat eivät ole enää mitään diplomatiaa eivätkä ulkopolitiikkaa. Juuri siksi ne kuuluvat perustuslainkin mukaan pääministerille eivätkä presidentille.
Siksi niitä pitäisi myös käsitellä normaalisti eduskunnan täysistunnoissa, eikä haudata johonkin valiokuntaan.
