Eespäin, eespäin...

Kunnalliselämässä siirretään hankalia valintoja johonkin tulevaan yleensä niin kauan kuin se on suinkin mahdollista.

Kuntapäättäjien tapoihin ei kuulu myöskään sulkea jotakin haviteltua pois mahdollisuuksien kirjosta, vaikka politiikka on valintoja toteutettavien ja hylättävien asioiden välillä.

Poliittinen päättäjä ei tohdi sanoa, että jonkun tehtävän hoitamisesta on luovuttava, jos rahat eivät riitä kaikkien palvelujen hoitamiseen. Luopua voidaan vasta, kun se saadaan puetuksi ulkopuolelta tulleen ”pakon sanelemaksi” tai kun keksitään menetykselle jokin hyvitys. Kansalaisethan ovat päättäjille lapsia, jotka eivät ymmärrä parastaan. Heitä pitää lepytellä.

Kunnalliseen valmisteluun ei puolestaan kuulu se, että esittelijät tarjoilisivat päättäjille useita tapoja päätyä tavoiteltuihin tuloksiin, vaikka politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Päättäjälle pitää kelvata, että hän saa hyväksyä tai hylätä esittelyt. Varmaa niissä on vain se, etteivät valmistelijan työtä ole siivittänyt korkea hengen palo eikä runoratsun selässä kiiruhtavan matkamiehen mielikuvitus. Karuja ja puuduttavia ovat virkakunnan laskelmat, kaaviot ja päätelmät. Ihanteita murskaavia ovat kamreerien virkkeet. Parhaimmillaankin byrokratian kaupparatsuilla on tarjolla myyntitiskeillään vain huonoista tuotteista niitä kelvollisimpia.

Ei ihme, ettei kunnalliselämän toimija saa urallaan mieleenpainuvia kokemuksia ja ihmistä kasvattavia elämyksiä kuin korkeintaan valtuuston seminaarimatkoilla ja lautakunnan tutustumisretkillä ja pikkujouluissa. Ainakaan niistä ei pidä tinkiä, kun kaupunkien pitää jostakin nipistää!

Kymenlaakson kaupungeissa haetaan nyt kiivaasti säästöjä kuluvan vuoden menoihin, jotta ne vastaisivat tuloja. Kun muiden keinojen väitetään käyneen vähiin, ovat edessä enemmän tai vähemmän totaaliset henkilöstön lomautukset.

Lomauttamisen itsepetoksen ehdin retostella jo kuukausi sitten näillä palstoilla, joten jääköön mokoma. Todettakoon nyt varmuuden vuoksi kuitenkin se, etteivät ne tehtävät sieltä kunnasta mihinkään häviä, vaikka työn taitaja häviäisikin. Ehkäpä se säästö kostautuu tälläkin kertaa vaikkapa lisämenoina palvelujen ostoissa.

Jos itse olisin nyt päättäjä, tarjoilisin kollegojen työlistalle lomautusten ja höyläämisen sijasta ja ainakin rinnalle neljää mahdollista tekemistä.

Ensimmäiseksi kuntapäättäjän työlistalle laitan verojen noston, jotta tulot vastaisivat paremmin menoja. Verojen nostamista ei päättäjän kannata turhia kainostella, sillä siinä on kyse vain yksityisen kulutuksen ohjaamisesta osin julkiseen kulutukseen. Kansantalouden elinvoiman ja kasvun  kannalta on yksi ja sama, mistä se kulutuskysyntä tulee ja niin se on pitkälti myös meistä kunkin hyvinvoinnin kannalta. Ainakin minun euroni taitaa julkinen toimija sijoittaa paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin mihin itse kykenen.

Toiseksi pitäisi kaiketi katsoa, miten fiksusti niitä hommia kuntien eri yksiköissä tehdään ja tuottavatko kaikki tehostamiseen tarkoitetut ponnistelut toivotun tuloksen. Ainakin palaveeraamisen ja kehittämisen projektit voi vähintäänkin puolittaa, niin jopahan syntyy aikaa ihmisille tehdä töitään kuntalaisten palvelijoina.

Kolmanneksi voisivat kuntapäättäjät katsoa viimein, mitä kunnan tehtäviin kuuluu ja mitä voisi jättää tekemättä, kun tätä asiaa on hoettu valtuustoissa vähintäänkin riittävästi. Strategiapapereita on sorvattu ja visioita on väännetty, mutta enpä ole lukenut listaa enkä edes sen alkua hommista, joista luovutaan, jos kassat kuivuvat. Sen kyllä tiedän, että vaivihkaa luovuttu ja ulkoistettu on, mutta niille puuhillepa ei ole juurikaan haettu poliittista siunausta.

Neljänneksi hommakseni kuntapäättäjille annan kehotuksen nousta barrikadeille, ellei se valtion herra ymmärrä kuntien hätää. Jos nuo satamien miehet saavat aikaan hallitusta pelottavan kapinan, niin eivätkö samaan kykene poliittisen vaikuttamisen puoliammattilaiset? Liian kauan on jo kuultu valtuustosalien laidasta laitaan ulottunutta itkua ja kitinää kuntia kurittavasta valtiovallasta, mutta eivätpä ole kuntien edusmiehet saaneet muutosta aikaan.

Pian tässä kysyy yksi ja toinen, onko sitä muutosta haluttukaan. Siispä ”eespäin, eespäin..."