17.03.2010
23:00
Miehiä hermoromahduksen partaalla
Reko Lundánin aikalaistarinan työttömyydestä, työuupumuksesta ja väkivallasta näyttämölleen.
Kimmo Rämä on ohjannut toteutuksen kekseliäästi.
Mari Lamminpää (vas.), Ulla Jussila, Satu Rautiainen ja Satu Irtola pomppivat roolista toiseen ja ovat monta kertaa kolmena yksi Kuusankosken teatterin uutuudessa.
NÄHTY
♦ Tarpeettomia ihmisiä, käsikirjoitus Reko Lundán, ohjaus Kimmo Rämä.
Skenografia Kimmo Rämä, tekniikka Mika Niinimäki.
Rooleissa Satu Irtola, Ulla Jussila, Mari Lamminpää ja Satu Rautiainen.
Ensi-ilta Kuusankosken teatterin Luolanäyttämöllä 13.3. Esityksen kesto 1 tunti ja 30 minuuttia ilman väliaikaa.
Eivätpä päästä Kuusankosken teatterin naiset itseään helpolla.
Reko Lundánin tekstiltään puhutteleva ja teemoiltaan mitä ajankohtaisin Tarpeettomia ihmisiä ei ole näytelmänä helpoimmasta päästä esittäjilleen. Vaikeusastetta tarinan kuusaalaisessa toteutuksessa lisäävät entisestään monet ohjaaja Kimmo Rämän kekseliäät ja raikkaat ratkaisut. Varsin kelvollisesti Kuusankoskitalon pienen näyttämön intiimiin tilaan katsojien silmien eteen uskaltautuvat neljä naista haasteestaan kuitenkin selviävät.
Kuusankosken teatterilla nähtävä, Lundánin näytelmistä ehkäpä riipaisevin käsikirjoitus on tarina työttömyydestä, työuupumuksesta ja perheväkivallasta. Yhtä lailla ja edellisiin teemoihin liittyen tarina kertoo myös ihmisen itsetunnon romahtamisesta, patoutuneesta seksuaalisuudesta, lähiöelämän juurettomuudesta ja kasvavista jännitteistä eri väestöryhmien välillä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen seurauksena.
Reko Lundánin vuonna 2003 KOM-teatterille kirjoittama Tarpeettomia ihmisiä on näinä päivinä ajankohtaisempi ja purevampi kuin saadessaan kantaesityksensä. Monet sen henkilöiden kokemukset ja toteamukset iskevät suoraan tämän työttömyyden ja turhautumisen talven ytimeen. Työstään työttömäksi potkittava terästehtaan kojeistoasentaja Kari voisi olla kuka tahansa kymmenistä tuhansista tämän maan uusista työttömistä.
Lundánin teksti naurattaa ja itkettää yhtä aikaa ja vuorotellen nyt kuten aina. Hyytäviin ja lohduttomiinkin tilanteisiin Lundán onnistuu ujuttamaan tässäkin tarinassaan ihmistä ymmärtävää, meille ihmisille ystävällisesti myhäilevää huumoriaan. Ei niin surkeaa, että ei jotakin positiivistakin.
Näyttelijöille ja ohjaajalle vaihtuvat tunnetilat ja tragikoomisuus antavat tilaa tulkintoihin ja tuovat myös ongelmia. Vaara ampua yli tai sivuuttaa totuuden toinen puoli Kuusankosken tulkinnassa vältetään.
(...)
Ei lainkaan hassumpi lopputulos uskaliaasta näytelmävalinnasta ja rohkeista kokeiluista.
REIJO HÄMÄLÄINEN
Lue arvio kokonaisuudessaan VIIKKO-ETEENPÄIN paperiversiosta.
