Pääkirjoitus 11.3.2010

Sitä saa mitä tilaa

AKT:n ahtaajat ovat lakossa (tätä kirjoitettaessa keskiviikkoaamuna).  Vientiä rankalla kädellä halvaannuttanut työtaistelu on saanut aikaan kiivaita reaktioita. Asia ei ole mustavalkoinen, kuitenkin etäältä viileästi tarkastelevan linjan sijaan julkisuutta saavat voimakkaimmat kommentit. Se on ajan henki.

Kysymys on paitsi arvojen sodasta kyse työtaistelussa, myös viestintäsodasta. On ollut mielenkiintoinen viikko tarkastella median suhtautumista, tilan ja ajan sekä medioiden omien linjausten jakautumista.

Erityisesti sähköisessä mediassa osapuolilla on useasti vain 10-20 sekuntia kommentoida asiaa. Taustoita siinä sitten asiaa. On pystyttävä tiivistämään asia ja jos sitä höystää sopivilla sutkautuksilla, niin läpimeno on taatumpaa. Tässä mielessä asioita taustoittavalle medialle on tilausta.

Internetin yleistymisen myötä erilaisista keskustelupalstoista on tullut työtaisteluiden taistojen tanner. Nimimerkin suojasta pystyy tykittämään rumemmin. Aito ja analyyttinen asiakeskustelu on netin palstoilla valitettavan vähissä osapuolten propagandasodassa.

A-talk-ohjelma käsitteli ahtaajalakkoa viime torstaina.  Odottelin että Suomen Yrittäjien ex-puheenjohtaja Eero Lehti ja satamaoperaattorien toimitusjohtaja Juha Mutru pääsevät löylyttämään puolustusasemissa ollutta AKT:n demaripuheenjohtaja Timo Rätyä ja vasemmistoliittolaista kansanedustaja Markus Mustajärveä.

Kokoomuslainen kansanedustaja Lehti oli analyyttinen, älykäs ja ahnekin julkinen itsensä varoitellen työtaistelun seurauksista. Mutru yritti pommittaa Rätyä jääden itse jyrän alle pahemman kerran.  Räty kun tarjosi kättä pöydän yli sovinnoksi, niin ei jäänyt epäselväksi, kumpi veti pidemmän korren väittelyssä sillä erää.

Väittelyn suurin sankari taisi kuitenkin olla Mustajärvi. Lehti ja Räty on tiedetty taitaviksi, mutta miten Vasemmistoliitto on saanut tämän tason keskustelijan pidettynä sivussa johtotehtävistään? TV-osaamisesta napsahti kotiin viemisiksi täydet pinnat rauhallisella argumentoinnilla.  Luulisi Lapin miehellä olevan enemmänkin käyttöä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK kantaa kortensa viestintätaisteluun kertomalla lakon tuhoisista seurauksista. Ei EK ole väärässä, lakolla on laajat vaikutukset. Mutta kannattaa vakavien asioiden äärellä nöyränä muistaa, miten tähän on tultu.

Kyse on tulopoliittisen kokonaisratkaisun hylkäämisestä työnantajapuolen strategisena linjauksena. Tupottomuus avaa pöydän alakohtaisten ongelmien ratkaisulle.  Joillain liitoilla on voimaa ajaa jäsentensä asiaa. Useilla aloilla ei ole AKT:n tasoista neuvotteluvoimaa. Nyt EK ja Suomi niittävät sitä, mitä EK on meille tilannut.