Pääkirjoitus 4.3.2010

Puolustustaistelua

Olympiakisat loppuivat. Suomalaiset urheilijat menestyivät hyvin. Vain Suomen tavoitteet ja odotukset olivat liian kovat. Yhteiskunnassa on ilmassa samanlaista toiveiden ja realismin ristiriitaa kuin Suomen Olympiakomitealla.

Eduskuntavaalit lähestyvät, mutta kurjassa taloudellisessa tilanteessa ei ole porkkanoita tarjolla vaalipuheisiin. Suuren urheilujuhlan tuntua on turha odottaa, kun Suomen kokonaistuotanto supistui viime vuonna kahdeksan prosenttia eli saman verran kuin vuosina 1917-1918.

Tarkemmin sanottuna romahdus tapahtui viime vuonna käytännössä kolmessa kuukaudessa vientitulojen tiputtua. 1990-luvun lamassa kokonaistuotannon pudotus oli vielä suurempi, mutta se tapahtui kolmen vuoden aikana. Myös verokertymä pieneni viime vuonna lähes kahdeksan prosenttia. Jaettavaa on aikaisempaa vähemmän.

Liialliseen  synkistelyyn ei kuitenkaan ole syytä. Yksioikoista säästö- ja leikkauslinjaa pitää välttää, jotta ei toisteta 90-luvun virheitä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa on jo saatu lupaavia tuloksia terveydenhoidon uudelleen järjestelyistä eli säästöjä palveluita huonontamatta. Viime viikon lehdessä asiasta kertonut Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Iisakki Kiemunki muistutti, että palveluissa on kyse puolustustaistelusta. Uusista palveluista on nykytilanteessa turha haaveilla. Kiemunki totesi nykyisenkin palvelutason säilymisen olevan voitto hyvinvointiyhteiskunnalle.

Valtion ja kuntien palveluluiden tuotannossa on siis odotettavissa ryskettä, jos ja kun toimintoja järjestetään uudelleen. Kunnissa pitää nostaa pää ylös menneiden aikojen poteroista. Nyt ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan olla ajoissa liikkeellä. Odotettavissa on valtion pakkotoimia, ellei kunnissa omin toimin saada toimintoja parempaan kuntoon. Esillä on ollut esimerkiksi pakkotoimin niputtaa terveys- ja sosiaalipalvelut riittävän suuriksi piireiksi.

Talouden nopeaa nousua ei kannata toivoa, vaikka pudotus taantumaan oli ennätyksellinen. Taloushistoriasta ei ilmeisesti löydy maailmanlaajuista taantumaa, josta olisi noustu vuodessa tai kahdessa.

Äänestäjän kannattaa myös olla aktiivinen. Synkistelyn ja säästötoimien ei pidä antaa masentaa ja passivoida. Rahan jakaminen hyvinä aikoina on helppoa, mutta erityisesti huonoina aikoina kannattaa tarkkaan miettiä, kenen haluaa päättävän itseä koskevista palveluista tulevassa eduskunnassa. Ei pidä uskoa yhteen totuuteen eli pelkkien leikkausten autuaaksi tekevään voimaan.

Heikki Sihto

heikki.sihto@viikko-hame.fi