Signalointia kansallekin

Ei Suomen vientiteollisuudella ja pörssiyrityksillä ole huonosti mennytkään, vaikka työväkeä on potkittu pihalle taloudellisista syistä ja ruikutus talouden kurjasta tilasta ja kannattavuuskriisistä on kiirinyt joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

Hesarin (28.2.) tietojen mukaan maamme viitisenkymmentä isoa firmaa maksavat omistajilleen osinkoa viime vuodelta noin 7,4 miljardia euroa. Siinä on miljoona lisää vuoden 2008 osingonjakoon.

Yhtään ei ole haitannut, että yhtiöiden tulokset ovat laskeneet roimasti. Saman lehden mukaan Helsingin pörssin isot yhtiöt maksavat nyt 13 prosenttia enemmän osinkoja kuin vuotta aiemmin, vaikka niiden tulokset romahtivat 42 prosenttia.

Karvisen firma, se tehtaitaan listivä metsäjätti, tuotti tappiota miltei 900 miljoonaa euroa. Omistajilleen se maksaa miltei 160 miljoonaa euroa osinkoja, kun noin hyvin pyhkii...

Meille yritystaloudesta mitään ymmärtämättömille taviksille on tietenkin käsittämätöntä, että pörssiyhtiöiden kerrotaan ottavan velkaa, jotta ne voisivat pitää osakkaita tyytyväisinä avokätisellä osingonjaolla. Kotitalouksille ja firmojen duunareillehan opetetaan aina, ettei pidä syödä enemmän kuin tienaa eikä voi maksaa palkkoja enempää mitä firmalla on tulovirtaa.

Mutta osingonjakoon on olemassa oma logiikkaansa. Sen mukaan firman johto tekee aivan oikein, kun se on valmis jopa velkaannuttamaan yritystä osinkojen vuoksi.

”Osingot ovat nykyään myös signaloinnin eli viestinnän väline. Niiden avulla yhtiö kertoo uskostaan tulevaisuuteen eli että hyvään suuntaan ollaan matkalla”, opettaa meitä eläkevakuuttaja Ilmarisen sijoitusjohtaja Timo Ritakallio valtalehdessä ja miksi ei opettaisi. Jos minulla olisi Ilmarisen 3,3 miljardin euron osakesalkku ja 120 miljoonan euron osingot taas tienattuna, kehittelisin minäkin tuolle perusteluiksi ties millaista uusliberaalia talouden hömppää jopa Friedmanin opeille kilpailijaksi.

Kun Ritakallion ”signaloinnin teoria” tuottaa siltä toivotun tuloksen, otettakoon se käyttöön laajemminkin askeleissaan haparoivan talouskasvun varmistamiseksi ja tulevaisuuden uskon vahvistamiseksi. Otettakoon Ritakallio oppaaksi myös yhä avoinna olevien sopimusten hierontaan ja sovittelija Esa Lonkan neuvotteluhuoneisiin.

Aiheellista olisi signaloida nyt esimerkiksi paperiteollisuuden henkilöstön suuntaan tuntuvilla palkankorotuksilla vaikka sitten velan päälle. Tuoreet tiedothan kertovat, ettei alan oppilaitoksiin ole saatu enää kuin muutama nuorukainen prosessimiehen oppiin, kun usko tehtaiden huomiseen on viety. Ikäväähän olisi, jos esimerkiksi Stora Enson osakkaat Ilmarinen mukaanlukien jäisivät jonakin vuonna osinkojaan paitsi siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ketään olisi enää koneita pyörittämässä sen enempää Suomessa kuin Etelä-Amerikassakaan.

Tuntuvaa signalointia kaivataan nyt myös investointien puolelle ja jos rahat rakentamiseen ovat menneet jo osingonjakoon, hoidettakoon tämäkin viestintä velkarahalla.

Ellei teollisuutemme tohdi vieläkään uusia koneitaan, laitoksiaan ja tuotevalikoimaansa tarvetta vastaavasti, loppuu rakennusliikkeiltä, metalliverstailta sun muilta usko ja ne pistävät lapun luukulle. Millä voimin sitten investoi, kun tekijät ovat kaikonneet ja osaaminen on päässyt pahasti ruostumaan.

Positiivisia signaaleja eli viestejä vailla olemme myös me veronmaksajat, jotka olemme rahoittaneet ties millaista koulutusta, infraa ja julkista palvelua, jotta pörssiyhtiöillä olisi luonamme hyvä olla. Monenmoisiin firmojen vero- ja muihin helpotuksiin olemme olleet valmiita niin ikään ynnä yhteisillä rahoillamme maksettuun tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, jotta kaverillakin olisi työtä, firmoilla kaikki ok ja kansantaloudella hyvä huomen. Nyt vain alkaa usko mennä.

Sen verran vihjeeksi sanottakoon, että esimerkiksi Karvisen tuore signalointi (=Stora Enson mittavat satsaukset Etelä-Amerikkaan) ei osunut eikä uponnut. Uskoa ja myönteistä mieltä sen sijaan aiheuttaisi vaikkapa ilmoitus satsauksista uusien metsäteollisuuden tuotteiden kehittämiseen ja valmistamiseen Suomessa.

Ja huomattakoon: Ellei sitä rahaa ole, on valtionyhtiöllekin kannattavaa signaloida meille omistajilleen vaikkapa velkarahalla ”uskostaan tulevaisuuteen eli että hyvään suuntaan ollaan menossa”.