Kun yhteisö musertaa nuoren mieltä

Näytelmä Runar ja Kyllikki pureutuu hämäläisen kylän henkiseen atmosfääriin, jossa elävät rinnan niin puritaaninen kristillisyys kuin sille selkänsä kääntänyt avoin seksuaalisuuskin.
Runar (Tomi Alatalo) saa Kyllikiltä (Sara Welling) huolenpitoa enemmän mikä olisi ollut suotavaa.

♦Runar ja Kyllikki, käsikirjoitus Jussi Kylätasku, musiikki Kaj Chydenius, ohjaus Henrik Timonen.
Lavastus ja valosuunnittelu Tiina Hauta-aho, pukusuunnittelu Leila Kosonen, kapellimestari Antti Nykänen.
Rooleissa mm. Tomi Alatalo, Sara Welling, Satu Taalikainen, Armo Haltsonen, Raimo Räty, Veli-Matti Karén, Markku Kekki, Jaana Raski, Kati Solehmainen, Ilmo Ranne, Sami Kosola, Sirkka Seittu, Olli Laitinen, Antti Nykänen.
Ensi-ilta Kouvolan teatterissa 27.2.

Yhteisö ja yhteiskunta ovat tihkuneet jo pitkään seksiä ja intohimoja niin, ettei pakoon pääse, jos haluaisi. Seksuaalisuuttaan voi kuitenkin toteuttaa vain osa aikuisista ja nuorista.

Sodanjälkeinen Suomi oli monin verroin häveliäämpi ja estoisempi kuin aikamme. Elettiin myös kaksinaismoraalista aikaa, jolloin ihmiseltä kiellettiin sellaisiakin tarpeita, joita tiedettiin olevan ja joita sitten salaa tiedettiin tyydytettävän. Kirkon vahtiva silmä ulottui pitkälle, mutta ei aina edes pappilaan.

Jussi Kylätaskun vuonna 1974 kirjoittama ja samana vuonna Kotkassa kantaesitetty Runar ja Kyllikki pureutuu hämäläisen kylän henkiseen atmosfääriin, jossa elävät rinnan niin puritaaninen kristillisyys kuin sille selkänsä kääntänyt avoin seksuaalisuuskin.

Syyllisyyden taakan voi jakaa moni

Itseään etsiville ja tarpeistaan hämmentyneille nuorille Kylätaskun kuvaaman yhteisön on täytynyt olla ahdistava paikka. Yhtäältä heiltä odotettiin pidättyväisyyttä ja toisaalta heitä suorastaan yllytettiin sanoin ja teoin naimapuuhiin ja näyttöihin seksuaalisen kuntoisuuden todistamiseksi.

Tarinan keskiössä ovat näytelmän nimen mukaisesti hieman yksinkertainen ja ujo Runar Karlsson sekä häntä hieman nuorempi, kristillistä lähimmäisen rakkautta toteuttava Kyllikki Laiho. Suuri, koko yhteisöä järkyttävä tapahtuma on, kun Kyllikki löydetään murhattuna suolta. Syylliseksi seksuaalimurhaksi luokiteltuun tekoon tuomitaan Runar.

Koko yhteisö tuomitsee murhatyön ja kieltää murhaajan. Tunnettuun Kyllikki Saaren murhaan tarinansa kytkevä Kylätasku kysyy puolestaan, mikä osuus tapahtumiin oli kylällä ja kyläläisillä, jotka taisivat ajaa nuoriaan kohti tuhoa.

Taidokkaita rooleja useita

Kylätaskun tarina vilisee värikkäitä persoonia. Ne tarjoavat ohjaaja Henrik Timoselle ja Kouvolan teatterin näyttelijöille mahdollisuuksia rakentaa mieleenpainuvia rooleja. Esimerkiksi Raimo Räty saa revitellä näyttämöllä miesten mies ”Härkä-Heikkinä” sen mitä rahkeista löytyy ja sen Räty myös tekee. Ylimääräistä haastetta roolille antaa Heikin miltei totaalinen romahtaminen näytelmän loppupolella.

Miehille mieluinen, Kati Solehmaisen esittämä kauppa-apulainen Eija ja Veli-Matti Karénin esittämä varsinainen häntä-Heikki, autonkuljettaja Peltonen antavat nekin rooleina haasteita kylliksi. Hyvin suoriutuvat rooleistaan kumpikin sortumatta turhaan liioitteluun.

Vaativimmat roolit ovat Runarin ja Kyllikin osat. Niissä täyttävät tehtävänsä vierailijat Tomi Alatalo ja Sara Welling kelvollisesti. Alatalo eläytyy  Runariksi niin, että katsojan sympatian kerää murhaaja.

Orkesteri ja Chydeniuksen koskettavia melodioita yhdessä ja erikseen esittävät näyttelijät tulkitsevat sävellyksiä taidolla.

Kouvolalaisten Runar ja Kyllikki oli ensi-illassa kutakuinkin ehjä kokonaisuus, jossa kohtausten rytmitys ja tempo ja näyttelijöiden ajoitus tökkivät vain parissa kohtaa.

Esityksen väri- ja valomaailma toimi, mutta lavastusta hallitsevat rakennelmat eivät minulle idealtaan avautuneet. Niistä tuli mieleen risuaita tai juhannuskokoksi sopiva läjä lautoja ja muuta roinaa eikä mielikuva muuttunut, vaikka kyhäelmiä miten käänteli.

REIJO HÄMÄLÄINEN