Tarja Pyhähuhdan kolmenkymmenen vuoden maraton

Liisa pienestä mummoon

Näyttelijä, ohjaaja, ilmaisutaidon opettaja, teatterin monitoiminainen, lasten- ja nuorten kulttuurin puolesta puhuja Tarja Pyhähuhta jatkaa täysillä eteenpäin.
- Niin paljon on vielä kesken. Maraton jatkuu, nauraa Pyhähuhta.
 

Näyttelijän työ on jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. Jos kuka, niin Tarja Pyhähuhta tietää sen.
- Koko elämäni olen halunnut näytellä ja olen äärettömän kiitollinen terveydestä sekä siitä, että olen saanut tehdä rakastamaani työtä kaikki nämä vuodet. Jos en ollut valmis aloittaessani, en ole sitä kyllä vieläkään, virnistää Pyhähuhta.
- Toimin iltanäyttelijänä Varkauden ja Hyvinkään teattereissa vuosina 1964-1978. Teatterikouluun pyrin kuusi kertaa kymmenen vuoden aikana, viimeisen kerran keväällä 1979. Päätin silloin, että jos ovet ei nyt aukene, lähden vaikka Ivaloon tai ihan mihin vaan, kunhan pääsen ammatikseni tekemään teatteria.
Koulun ovet eivät auenneet, mutta Kansallisteatterin ovet aukenivat.
- Jukka Kajava ohjasi Kansalliseen näytelmän Hymyilevä Buddha, johon hän pyysi minut mukaan iltanäyttelijäksi, kertoo Pyhähuhta.
- Sieltä minut löydettiin ja sain kiinnityksen Mikkelin Teatteriin saman vuoden syksyllä.

Tyttö unelma-
ammatissaan

Pyhähuhdan ensimmäinen rooli Mikkelissä oli siivoojan rooli näytelmässä Liisa Pien. Roolihahmo ja näyttelijä löivät kättä.
- Roolini oli varaston siivooja, hymyilevä energinen tyttö, joka oli päässyt unelmiensa ammattiin. Niin olin minäkin, hymyilevä energinen tyttö unelmieni ammatissa, kertoo Pyhähuhta.
- Ensimmäiset kolme vuotta menivät kuin sumussa. Päähän ei juuri mahtunut muuta, kuin että minä pääsin, minä pääsin!
Loppu onkin sitten historiaa. Pyhähuhta koulutti itseään työn ohessa käyden muun muassa Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuksessa aina kun siihen oli pienikin mahdollisuus. Oppiaineita olivat mm.  ohjaajantyö, tanssi, puheilmaisu, improvisaatio, fyysinen ilmaisu ja hän myös suoritti nukketeatterityön laajan kasvatustyön- sekä nukkenäyttelijän tutkinnot.

Monta
rautaa tulessa

Paitsi ansiokkaasta näyttelijän urastaan, tunnetaan Tarja Pyhähuhta myös vuosikymmeniä kestäneestä työstään taiteen varhaiskasvatuksessa lasten ja nuorten parissa sekä aikuisten harrastajaryhmien vetäjänä.
Hän on ohjannut eri harrastajaryhmiä Mikkelissä, Mäntyharjulla, Rantasalmella, Kangasniemellä, Heinävedellä, Juvalla ja Ristiinassa sekä toiminut seurakuntien Lapsi- ja nuorisotyön kouluttajana. Sen lisäksi hän opettaa ilmaisutaitoa eri oppilaitoksissa ja vuorovaikutuksen saloja yrityksille.
- Arkielämän ja työn välisen balanssin etsiminen on ollut vaikeinta, kertoo Pyhähuhta.
- Kun prosessi on päällä, ei voi olla arjen tilassa. Päästäkseni irti työstä, minun on oltava fyysisestikin kaukana.
Mökillään Tarja Pyhähuhta rentoutuu.
- Fyysinen työ ja ympäristö antavat rauhan prosessista, tietää Pyhähuhta.
- Oli se fyysinen työ sitten kompostin kääntämistä mökillä tai hiihtoa luonnon maisemissa, molemmilla on tervehdyttävä vaikutus.

Ei ruusuilla
tanssimista

Tarja Pyhähuhta kuvailee kulunutta kolmeakymmentä vuotta maratoniksi, jonka hän on kulkenut pieninä matkoina, pienin askelin.
- Paljon on vielä tekemättä ja moni asia pahasti kesken, sanoo Pyhähuhta.
- Näyttelijän ammatti on vaativa ja armoton, riittämättömyyden tunne on aina läsnä. Näyttelijä joutuu kasvamaan ihmisenä ja usein kipeän kautta. Kuitenkin nautin tästä työstä.
Kolmenkymmenen vuoden ajanjaksosta Pyhähuhta on ollut kahdeksan vuotta virkavapaalla, jolloin hän on heittäytynyt täysipainoisesti sekä lasten ja nuorten, mutta myös itsensä kouluttamiseen.
- Olen Mikkelin Teatterille kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden irtautua ajoittain, sanoo Pyhähuhta.
- Ja kiitollinen olen myös siitä, että olen saanut tehdä työtä harrastajien kanssa sekä viedä omia ohjauksiani ja harrastajaryhmiä teatteriin.
Seuraavan kerran hän jää virkavapaalle elokuussa. Silloin on aika toteuttaa omia unelmia.
- Konsertti! Siinä yksi unelmistani, sanoo Pyhähuhta.

Tiina Bolz