Lue Aleksei Fedotovin hätkähdyttävä raportti Euroopan mustasta tähdestä

Kansainvälinen tuntemattomuus ja kansallisen identiteetin ristiriitaisuus ovat olleet läsnä synnyinmaani historiassa kautta vuosisatojen. Koko historiansa ajan Valko-Venäjä on ollut jatkuvasti muiden valtakuntien hallinnan alaisena. Tästä johtuen on vaikea tulkita, mitä oikein tarkoittaa olla valkovenäläinen.

Ennen 1900-lukua Valko-Venäjän katsottiin kuuluvan vahvimmin lännen vaikutuspiirin alaisuuteen kuin koskaan sen jälkeen. Tämän jälkeen seurasi pitkä venäläistymisprosessi, joka kesti aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti.

Pahasti toisen maailmasodan runtelemasta Valko-Venäjästä tuli Neuvostoliiton menestystarina. Nopea elintason nousu, talouden kasvu sekä pikainen infrastruktuurin jälleenrakennus sodan jälkeen saivat ihmiset uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Tästä saatiinkin luotua kansallinen tarina, josta osaltaan johtuu nykyisten ja jo eläkkeellä olevien suurien sukupolvien sokeus vallassa olevaa diktaattoria kohtaan.

Kaikista hirmuteoista ja riistämisestä huolimatta iso osa kansaa muistelee neuvostoaikoja edelleen positiivisesti. Olivathan nämä huomattava parannus edellisiin. Oman vaikeutensa tulkita 1900-luvun tapahtumia tuo tiedon puute ja tämän vääristyminen. Neuvostoaikainen historiankirjoitus oli täynnä propagandaa, mutta nykyinenkin on hyvin puolueellista.

90-luvun myrsky

Vasta Neuvostoliiton sorruttua Valko-Venäjästä tuli ensimmäistä kertaa aidosti itsenäinen. Muuhun Itä-Eurooppaan verrattuna sisäisiltä konflikteilta vältyttiin, koska maa oli etnisesti hyvin yhtenäinen. Talous sen sijaan mureni ja lähti syöksyyn, sillä se oli liian riippuvainen entisestä emämaastaan.

Vuoden 1994 vaaleissa maan presidentiksi noussut Aleksandr ”Luka” Lukašenko lupasi kansalle palauttaa neuvostoaikaisen hyvinvoinnin, puhdistaa maan korruptiosta ja tiivistää suhteita Venäjään. Ensimmäisten vuosien aikana uusi presidentti ehti vaihtaa hallituksen itselleen sopivammaksi ja tarttui perustuslain uudistamiseen. Uudistusten avulla Lukašenko loi itselleen vahvan autoritaarisen aseman, jota tuskin kukaan maan kansalainen uskaltaa nykyään kyseenalaistaa.

Samalla Lukašenko aloitti maan vahvan denationalisoinnin. Maan lippu, vaakuna ja kansallislaulu vaihdettiin Neuvostoliiton aikaisiin. Historiankirjoituksia muutettiin ja venäjänkielen opetusta alettiin suosia valkovenäjän sijaan. 90-luvun lopussa Lukašenko yritti luoda peräti valtioliittoa Venäjän kanssa, mutta yritys kaatui vuonna 2000 Venäjän presidentiksi nousseen Vladimir Putinin epäilyjen takia. Samoihin aikoihin perheelleni kävi selväksi, ettei maassa pysty enää asumaan. Me muutimme Suomeen.

Arki Valko-Venäjällä

Sanan valkoinen sanotaan viittaavan muinasslaavin merkitykseen puhdas ja vapaa. Nykyiset olosuhteet huomioon ottaen kutsuisin synnyinmaatani enemmänkin sanalla Musta-Venäjä. Nyt jo kuusitoista vuotta vallassa olleella Lukašenkolla on vahva ote maan mediasta, hallinnosta, poliisista sekä puolustusvoimista. Yksikään opposition edustaja ei istu parlamentissa, eikä yksikään lehti pysty tai uskalla tarkastella kriittisesti maan ylintä johtoa.

Valko-Venäjä on viimeinen maa Euroopassa, jossa on käytössä kuolemanrangaistus. Reporters without Borders -järjestö sijoitti vuonna 2005 maan 152. sijalle 165:stä lehdistövapausmittauksessa. Maan talous on heikko ja pysyy pinnalla enimmäkseen erikoisesta suhteestaan itänaapuriinsa. Venäjä myy Valko-Venäjälle raakaöljyä reilusti alle maailmanmarkkinahinnan ja Valko-Venäjä myy sen jalostettuna eteenpäin Eurooppaan. Viime vuosina Venäjän tiukentunut energiapolitiikka on jo pistänyt Lukašenkon tiukille. Tämän pitäisi pakottaa maan tekemään poliittisia avauksia länteen. Valko-Venäjä on silti lähes täysin eristäytynyt muusta Euroopasta.

Saadakseen parhaimman ja realistisimman näkemyksen valkovenäläisten vaikutusmahdollisuuksista on sukellettava heidän arkikokemuksiinsa. Seuraavat kolme tarinaa ovat tosikertomuksia.

Kolmihenkisen perheen äiti Marina lähti vierailemaan tyttärensä koulun järjestämässä vanhempienillassa. Illan pääteemaksi ilmoitetun lasten koulumenestyksen sijaan koulunjohto yritti suositella illan aikana vanhempia äänestämään tulevissa vaaleissa Lukašenkoa. Suosittelut olisi voinut helposti luokitella uhkailuksi. Maan pääkaupungin Minskin lähettyvillä asuva Vital oli puolestaan huomannut äänestyspaikalla äänestyslappuaansa palauttaessaan oudon asian. Virkailijan edessä olevassa jo äänestäneiden listassa oli hänen isovanhempiensa nimet. Vital oli hyvästellyt molemmat läheisensä ikuiseen lepoon ollessaan vasta 7-vuotias. Vital oli kuullut myös hänen luokkatoveriltaan Andreilta samanlaisen tarinan, mutta tällä kertaa äänestämässä olivat käyneet jo 15 vuotta Amerikassa asuneet serkut.

Asepalvelustaan suorittava Misha lähetettiin taas muun komppanian kanssa äänestypäivänä lähikaupunkiin. Koko komppanialle oli tehty selväksi suoraan ylimmältä johdolta, ketä tulisi äänestää.

Valko-Venäjä ja EU

Euroopan maat ovat oppineet toisen maailmansodan jälkeen läksynsä ja tajunneet, että ainoa tie menestykseen on toisia huomioon ottava, demokratiaan perustuva sekä ihmisoikeuksia kunnioittava rinnakkaiselo. Yksikään valtio ei pärjää enää rakentamalla muureja ympärillensä ja harrastamalla kovaa ulkopolitiikkaa. Yhä useampi Itäisen Keski-Euroopan maa on liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja yhä useampi haluaa päästä nauttimaan kerhon mukanaan tuomista eduista.

EU:n poliittiset suhteet Valko-Venäjän kanssa ovat olleet hyvin rajoittuneet aina 1990-luvun alusta alkaen. EU lähestyi Valko-Venäjää aluksi tarjoamalla sille samantapaisia kumppanusmahdollisuuksia kuin muillekin alueen maille. Jatkuvien ihmisoikeuksien loukkaaminen maan hallinnon taholta 2000-luvulla on kuitenkin pakottanut EU:n muodollisesti koviin otteisiin. Tiettyjen vaalivilpistä epäiltyjen henkilöiden sekä itse presidentin pääsyä EU:n alueelle rajoitettiin viisumikiellon avulla. Heidän varansa EU-maissa olivat myös väliaikaisesti jäädytettyjä. Nykyään suorannaisia pakotteita Valko-Venäjää kohtaan ei ole ja maata on yritetty lähestyä.

Missä on tulevaisuus?

Itse en usko, että lähiaikoina Valko-Venäjällä tulee tapahtumaan kansan järjestämää vallanvaihtoa tai suoranaista vallankumousta. Sen verran monta opposition edustajaa, kansalaisaktivistia, toimittajaa ja muutosta haluavaa kansalaista on piesty, vangittu tai yksinkertaisesti peloteltu hiljaiseksi. Niin kauan kun Euroopalle kelpaa Valko-Venäjällä jalostettu öljy, ei suuria muutoksia maan ihmisoikeustilanteeseen tule. Venäjän pelosta tulisi päästä eroon ja ryhdyttävä tekemään kunnianhimoisempaa politiikkaa. EU:n tulisi siis ottaa tilanne vakavasti. Muutokseen tarvittavat työvälineet ovat olemassa, mutta tahtoa ei.

Muutoksen voisi aloittaa esimerkiksi lisäämällä demokratiaa sekä alueellista kehitystä tukevien projektien toimintarahoja. Tukea ja kannustusta Valko-Venäjän talouden uudistamiseen ja kanssakäymiseen EU:n kanssa tulee lisätä. Valko-Venäjälle kohdistuvaa yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavaihtoja on kannustettava. Ihmisten yleistä tietoisuutta Valko-Venäjän tilanteesta Euroopassa sekä maailmalla tulisi parantaa ja liikkuvuutta EU:n ja Valko-Venäjän välillä tulisi helpottaa. Kauppasaarrot, pakotteet eivätkä aseet eivät kaada diktaattoreita. Tiedon, ihmisten, tavaroiden sekä ideologioiden vapaa liikkuvuus taas saattavat saada suuria muutoksia aikaan.

Ehkä vaadin liikaa Euroopalta taloudellisesti haastavina aikoina. Mielestäni on kuitenkin moraalisesti väärin miettiä vain omaa hyvinvointia ja jättää muut huomioimatta. Historiasta tiedämme, että tarvitaan vain pari vihaa, kaunaa sekä pettymystä pitkään kokenutta kansaa, jotka saattavat käynnistää todella pahaa jälkeä tuottavan ketjureaktion.

Kirjoitan tämän artikkelin omalla nimelläni riippumatta siitä, että läheinen ihminen varoitti minua mahdollisista seurauksista. Kirjoitan sen siksi, koska tulevaisuudessa haluan viedä lapseni vierailemaan aidosti vapaaseen Valko-Venäjään. Ehkä sinne joskus kaukana tulevaisuudessa voi päästä jokaisella eurooppalaisella passilla.

Aleksej Fedotov