Hölmöläisten karsinassa

Kaakkois-Suomessa oli vuosi sitten noin 17 700 työtöntä. Se oli tuhat enemmän kuin tammikuussa 2008. Tuo kasvu selittyi miltei kokonaan lomautetuilla. Heitä oli pyöreät 1 700.

Nyt meitä kaakkoissuomalaisia oli työtä vailla miltei 20 300 tammikuun lopulla. Lomautettuja oli runsas 3 000. Pitkäaikaistyöttömiä alueella oli jo noin 3 700, missä kasvua viime vuodesta oli 500. Nuoria oli työtä vailla 400 enemmän kuin vuosi sitten.

Kun työttömyysaste ilman lomautettujakin on hypännyt Kotkan ja Imatran seutukunnilla yli 15 prosentin eivätkä Kouvolan ja Lappeenrannan seudut jää kauaksi jälkeen, alkavat mieleen palautua 1990-luvun synkät vuodet. Lomautetut mukaan lukien joka viides työikäinen saadaan laskea näillä nurkilla työttömäksi työnhakijaksi.

Lomautusten muuttuminen irtisanomisiksi ja työttömyyden pitkittyminen pitkäaikaistyöttömyydeksi synnyttävät hiljalleen kahden maakunnan alueella ongelmia, jotka tunnemme. Köyhtyminen ja syrjäytyminen lisääntyvät, vaikka Työ- ja elinkeinoministeriö miten vääntelee työttömyyden räjähtämistä käsiin ”työttömyyden kasvun heikkenemiseksi ” tai sen ”tasaantumiseksi” ikäänkuin tilanteessa olisi jotakin positiivista.

Työn puutteen toinen, ja kuvaamme yhä vain synkistävä, puoli on uusien ja avoimiksi jäävien työpaikkojen kato.

Esimerkiksi Kymenlaaksossa oli teollisuudessa tammikuussa 27 paikkaa avoinna. Niitä oli hakemassa yli 2 700 teollisuuden ammattilaista. Vuosi sitten avoimia työpaikkoja lähes 260.

Verstastyön puute ei yllätä. Omituista sen sijaan on, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia on nyt Kymenlaaksossa työtä vailla yli 700 (+50), mutta avoimia työpaikkoja heille on tarjolla vain satakunta. Avointen työpaikkojen määrä alalla on vain kolmasosa vuoden takaisesta luvusta.

Hiipumassa on myös Kymenlaakson kauppojen kyky imeä työvoimaa, kuten demarinaiset viereisen sivun jutussa pelkäävät. Kaupan alan työttömien määrä on kasvanut viime vuodesta. Avoimia paikkoja oli reilu puolet vuoden takaisesta luvusta. Puolittuneet ovat myös muiden palvelujen avoimet työpaikat.

Kokonaisuudessaan avointen työpaikkojen määrä on puolittunut vuoden takaisesta. Kuljetuksissa oli koko maakunnassa avoinna vain 7 (!) ja rakennusalalla kokonaista 6 (!) työpaikkaa. Työttömiä työnhakijoita noilla aloilla oli tuhatkunta.

Työttömyyden kuva ei ole tietenkään lukusarjoissa. Tylyjä faktoja tässä on kolumnistinkin joka tapauksessa kai ladottava viljelypastoilleen, jotta kansakunnan vallanpitäjät alkaisivat viimein heräillä puheenjohtajakisoista, poliittisista virantäyttöpuuhista, vaalirahasotkuista, Suomi-brändin ja Nato-kytkennän rakenteluista ja seuraavan hallituspohjan kaavaluista kansalaisia koettelevaan vitsaukseen. Jos hallitus ei asialle juuri mitään voi, kuten meille selitetään (yritykset luovat työpaikkoja!), emme me puolestamme tee tuolla turhalistolla juuri mitään.

Kun Suomessa on nykyään helpompi päästä opiskelemaan lääketiedettä tai insinöörin taitoja kuin saada ammattiaan vastaava työpaikka tai ylipäätään työtä, ei palkansaajalla ole valtiovallalle erityisempää arvoa.

Suorastaan surkuhupaisaa, ellei itkettävää on, että kärjistyvän työttömyyden talven kuumin kysymys työnantajajärjestölle ja hallitusherroille on huoli meidän puurtajien työurista ja eritoten liian varhaisesta eläköitymisestä (sitten joskus) ja näiden seurauksena valtiontalouden oletetusta ”kestävyysvajeesta”. Milteipä rikollisena meitä duunareita kohtaan voi pitää sellaista päättäjän pölkkypäisyyttä, ettei ymmärrä huolehtia kansalaisten tästä päivästä, jotta suomalaisten huomenelle kertyisi evästä selviytyä sen tuomista haasteista.

Ei työura-peiton pidentämiselle sieltä loppupäästä loppua tule, jos työvoimasta ei pidetä hyvää huolta tässä ja nyt. Vaan saa niillä Kataisen tulevien aikojen visioinneilla ilmeisesti pidettyä vielä töissä olevien huomion pois hallituksen kyvyttömyydestä ja/tai haluttomuudesta avittaa nykyisiä työttömiä. Ehkä se on niiden todellinen tarkoitus.