Virta vie sopimisen suuntaan

Kansainvälisen työelämän suhteiden yhdistyksen maailmankonferenssissa viime syksynä puhunut presidentti Obaman avustaja, professori Kochan arvioi, että finanssisektorilla on ollut kasvava vaikutus työmarkkinoihin ja talouden luonteeseen. Hallitukset ja yritykset eivät ole kuitenkaan riittävästi ymmärtäneet, mitä on tapahtumassa.

USA:ssa viidesosa työvoimasta on alikäytössä. Se turhauttaa kansalaisia. Hallitus pyrkiikin säätelemään finanssitaloutta välttääkseen riskejä ja lisätäkseen työllisyyttä. Finanssialan säätelyn seurauksena tavoitellaan lyhyellä aikavälillä 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa ja 6 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2012 mennessä.

Kochanin mukaan sosiaaliset ja työmarkkinapoliittiset innovaatiot on otettava osaksi talouden ohjausta. Työelämän suhteet ja yritysten johto on integroitava toisiinsa. Ammattiliittojen on ymmärrettävä muutosta nykyistä paremmin. Osapuolten roolit on määriteltävä täsmällisemmin.

EU on tavoitellut ILO:n tohtori Peter Auerin mukaan 70 prosentin työllisyyttä vuonna 2010. Toteutuva luku on hänen mukaansa 63,5 prosenttia. Tällöin 8,5 miljoonaa työpaikkaa on menetetty. Työttömyys EU:ssa kohoaa 11 prosenttiin. Nuorisotyöttömyys nousee tänä vuonna 25 prosenttiin.

Uudetkin kriisit tulevat ja menevät, mutta niistä huolimatta tarvitaan pysyvä ja kestävä työmarkkinapolitiikka. Myös Auerin mielestä finanssialaa on säädeltävä nykyistä voimakkaammin. Tulevaisuuden talouskasvusta niin kutsutuilla vihreillä toimialoilla on erittäin merkittävä osuus.

Korean presidentin neuvonantajan tohtori Leen mukaan tulevaisuudessa talouden jännite virittyy USA:n ja nousevien talouden suhteisiin, tuotanto- ja finanssijärjestelmän tasapainoon, talouskasvun ja työllisyyden kasvun väliseen suhteeseen, tasa-arvon ja epätasa-arvon kehitykseen sekä markkinakehityksen ja säätelyn balanssiin. Lee katsoo, että USA:n olisi vähennettävä harjoittamaansa ylikulutusta ja Kiinan tulisi kehittää myös kotimarkkinoitaan.

IIRA:n konferenssissa puhunut professori Helio Zylberstajn kertoi, että Latinalaisessa Amerikassa ei globaali talouskriisi juurikaan paina Meksikoa lukuun ottamatta. Talouden odotetaan virkoavan jälleen tänä vuonna.

Nousulle luovat edellytyksiä työmarkkinoiden säätely, suuret valuuttavarat ja alhaiset korot. Uusia näkymiä avaa ”Boliviaarinen allianssi” eli orastava integraatiokehitys sekä ”etelä-kauppa” Latinalaisen Amerikan, Kiinan ja Intian kesken.

Professori katsoi ilmapiirin muuttuneen. Tulonsiirrot köyhille ovat yleistyneet, ja on syytä odottaa, että hekin saattavat kouluttaa lapsensa ja elää terveinä jo lähitulevaisuudessa.

Hallitukset eivät kuitenkaan kykene yksin ratkaisemaan köyhyyden ongelmaa. Latinalaisen Amerikan eliitti onkin muuttanut asenteitaan demokraattiseen suuntaan. Viime syksynä tehdyn kyselyn mukaan 31 prosenttia eliitistä piti pohjoismaista yhteiskuntaa mallina myös sikäläisten olojen kehittämiselle.

Globaalin talouskriisin hallinta on lopulta mahdollista, kun valtiot palauttavat taloudesta kirvonnutta otettaan sekä talousongelmien korjaamisen että yleisemmän yhteiskuntapolitiikan välttämättömyyksien edessä. Vallitsevan käsityksen mukaan kriisiin johtanut markkinaliberalismi osoittautui kestämättömäksi toimintatavaksi. Sekä USA että EU pyrkivät spekulatiivisen finanssipääoman toiminnan hallitsemiseen tuotannollisen toiminnan hyväksi.

Talousjärjestelmän tulevaisuudesta antavat viitteitä nousevien keskisuurten valtioiden yhteistyö sekä ”vihreän” tuotannon keskeinen rooli taloudessa ja työllisyydessä. Keskustelu globaalin talousjärjestelmän tulevasta hallinnasta on jo virinnyt. Toiveikkaaseen yleiskuvaan sopii Latinalaisen Amerikan demokratisoituminen, valtioiden omaehtoinen kehitys ja uusi taloudellinen vaurastuminen.

Työjärjestö ILO on ryhtynyt edistämään hyvää työtä. Decent work -käsitteellä tarkoitetaan laadukasta, turvattua sekä pysyvän toimeentulon antamaa työtä. Kriittistä hyvän työn saavuttamiselle on sopiva painotus tuotannon väistämättömän uudelleenrakentumisen ja työllisyyden välillä.

ILO:n tavoittelema ”hyvä työ” on positiivinen haaste. Työolojen ja työn organisoinnin jatkuva parantaminen lisää tuottavuutta ja työllisyyttä sekä edistää yhteiskunnallista vakautta. Hyvä työn laatu varmistaa jaksamista ja pitkiä työuria.

Työmarkkinajärjestelmän merkitys sopimisen ja hallinnan foorumina korostuu jälleen globaalisti. Osapuolille tarjotaan uusia rooleja kestävässä taloudessa. Niihin soisi myös Suomessa tartuttavan.