Sanoma selväksi

Ruotsalaisdemari  Mikael Damberg myönsi, että hän ei ole saanut aivan selkeää kuvaa Suomen demareiden politiikasta. Hän epäili, että SDP:n sisällä on jonkinlaista hämmennystä. Ainakin puolueen pääviesti oli jäänyt hänelle hämäräksi.

Meitä oli koolla joukko aatteellisista asioista kiinnostuneita demareita. Pidimme alkuviikosta seminaaria Tukholmassa ja laivalla.

Kansanedustajana ja Tukholman demaripiirin puheenjohtajana toimivan Mikaelin tapasimme kuullaksemme, mitä Ruotsin demareille kuuluu (josta lisää myöhemmin). Kun Mikaelin äiti sattuu kuitenkin olemaan suomalainen, entinen nuorisoliittolainen Uudeltamaalta, niin pitihän häneltä kysäistä samalla, minkä kuvan hän oli saanut veljespuolueen tilanteesta. Hän kun tietää asiasta jotakin.

Luulen, että moni suomalainen jakaa Mikaelin arvion. Luulen, että SDP:n ongelma ei ole ollut viime aikojen vaaleissakaan niinkään se, ettei ”viestiä saatu perille” kuten on päätelty. Ehkä isompi heikkous on ollut se, että SDP:n pääviesti ja sanoma on ollut hukassa, jollakin tapaa hakusessa.

SDP:n väki on alkanut – toivon mukaan – valmistautua tarmolla ensi kevään puoluekokoukseensa. Kuten Kymen demaripiirin puheenjohtaja Suna Kymäläinen kertoo tässä lehdessä toisaalla, on sen kokouksen keskeinen tehtävä varmaankin synnyttää sellaiset ohjelmallisen tavoitteet, että ne saavat kansalaisten kannatuksen ja siivittävät SDP:n vaalivoittoon.

Nyt tiedetään jo, että demaripuolueen tulevia tavoitteita hioo neljä ryhmää. Talouden ja työllisyyden, sivistyksen, hyvinvoinnin ja ympäristön teemoista tekstejä nyt väsätään. Yksin teemat kertonevat, mitkä asiat ovat SDP:n väelle ilmeisen isoja juttuja.

Jonkun puoluekokousvalmistelun kokeneena ynnä joitakuita ohjelmanivaskoja lukeneena on pakko muistuttaa, etteivät hyvät ja monipuoliset ohjelmat takaa menestystä. Mitä perusteellisempaa ja massiivisempaa ohjelmatyö ja demokraattinen valmistelu on, sitä suuremmaksi kasvaa vaara kaiken paisumisesta yli äyräiden. Niin ikään tuppaavat luovat ja terävät teesit latistumaan sitä myötä, mitä useampi istunto ohjelman ääressä vietetään ja mitä useampi kokki käy soppaa hämmentämässä.

Kaiken kattava ja kokonaisvaltainen ei olekaan lopulta ehkä toivottava lopputulos. Se vain hukuttaa oivallukset latteuksien aallokkoon.

Palaan Dambergin mietteisiin sen verran, että hänelle tuntui olleen selvää, miksi Ruotsin demarit ovat nyt oppositiossa, vaikkakaan eivät ehkä enää ensi syksynä.

Ensimmäinen syy SAP:n tappioon oli tusinan verran hallitusvuosia. Sellainen syö väkisin kannatusta. Toinen syy oli se, että demarit tarjoilivat väärää teemaa vaaleissa. Kansa äänesti aktiivisen työlllisyyspolitiikan puolesta, kun Persson ja kumppanit kuittasivat teeman sillä, että se nyt hoituu itsestään.

Suomen demareiden taival vaalivoittoon ja vallankäyttöön ei aukea taitavan mainostoimiston, hyvien vaalibileiden tai soppatykkien voimalla.  

Tie valtaan vaatii ennen muuta selkeää viestiä ja tavoitetta – suuntaa, jolle lähdetään hakemaan tukea. Tuota viestiä ei puolestaan löydy gallupeista eikä sitä saa käyttöönsä suomantamalla Obaman puheita.

Viestinsä puolue voi löytää vain tutkailemalla suomalaisten arkea ja puolueen periaatteita. Löytääkseen päätehtävänsä tässä ajassa huono-osaisten, oikeudenkaisuuden ja veljeyden puolustajana sosialidemokraattien on osattava nähdä se, mitkä asiat ja ihmisryhmät sen on otettava kulloinkin työlistalleen.

Jos joku jostakin käsittämättömästä syystä kysyisi minulta, missä luuraa nyt demaripuolueen työsarka kynnettäväksi, tarjoilisin vastaukseksi hiekkalaatikoita eli lapsiperheitä ja sossun luukkua eli suomalaisten perusturvan remontointia vastaamaan nykyistä paremmin 2000-luvun arkea. Rajoja ja ehtoja kaikelle elämälle asettaa ilmaston- ja ympäristömuutos, joten sitä ei voi sivuuttaa edes suomalainen puolue-elämä.

Ehkäpä SDP:n kannattaisi kuulla EU:n teemavuoden hengessä ennen puoluekokousta enemmän köyhiä kuin päivystäviä dosenttejaan. Ehkä se pakottaisi demarit viimein pohtimaan perusteellisesti suhtautumistaan perustuloonkin.