Nykypäivän työmarkkinapolitiikkaa

PIIPARI
"Firman johtamisessa ei tarvita kummoista koulutusta ja osaamista, jos ainoa tuloksentekomalli on verotuksesta ja henkilöstökustannuksista valittaminen. Mutta siihen tarvitaan keskimääräistä parempaa johtamista – ja erityisesti ihmisten johtamista – jossa firman tuotekehittelyn seurauksena laatu on kohdallaan ja markkinointi kunnossa."

Jokin aika sitten uutisoitiin, että osa yhtiöistä on vaatinut työntekijöitä vaikenemaan yt-neuvotteluista, sillä tietojen leviäminen voisi vaikeuttaa liiketoimintaan. On  myös tapahtunut, että neuvotteluista työtovereilleen kertoneita luottamusmiehiä on uhkailtu varoituksilla. Joitakin työntekijöitä on jopa kielletty kertomasta mahdollisesti edessä olevista potkuista kotonaan.

Toisaalta monien firmojen ylin johto on kasvotonta. Korkeasti koulutetut ja huippupalkatut päälliköt eivät kykene aidosti kohtaamaan henkilökuntaansa kasvoista kasvoihin.

Tähänkö on tultu? Työntekijäkö ei enää ole edes ihminen? Onko aito sosiaalisuus kuollut, ja onko korkeisiin esimiestehtäviin valittu niihin täysin sopimattomia, heikolla itsetunnolla varustettuja tunteettomia tuloksentekijöitä? Tähänkö se tolkuton rahanahneus johtaa?

Nyt tarjotaan ensisijaisesti osa-aikaisia pätkätöitä ja vuokratyösuhdetta. Työntekijä on kuin kalustovuokrausfirman esine, jota vuokrataan firmalta toiselle suhdanteen ja ruuhkahuipun mukaan.

Yritä nyt tässä sitten uskoa, kun korkea esimies juhlakahveilla ja henkilöstölehdessä vakuuttelee, että henkilökunta on yhtiön tärkein voimavara. Uskooko normaalilla järjellä ajatteleva työntekijä puhetta, kun jokapäivöinen arki on aivan muuta, ja kun kaiken aikaa roikutaan löysässä hirressä?

Kuitenkin hyvä ja ammattitaitoinen esimies ja johtaja kantaa huolta henkilöstönsä jaksamisesta. On nimittäin niin, ettei firmakaan voi hyvin, mikäli henkilöstö voi huonosti. Täysillä sitoutunut työntekijä on firmansa paras tuotannontekijä ja käyntikortti.

Firman johtamisessa ei tarvita kummoista koulutusta ja osaamista, jos ainoa tuloksentekomalli on verotuksesta ja henkilöstökustannuksista valittaminen. Mutta siihen tarvitaan keskimääräistä parempaa johtamista – ja erityisesti ihmisten johtamista – jossa firman tuotekehittelyn seurauksena laatu on kohdallaan ja markkinointi kunnossa.

Mutta eivätpähän nämä sähköpostin ja tekstiviestien kautta ihmisiään johtavat optio- ja bonuspomot pysty tai uskalla asettaa itseään likoon ja johtaa aidosti ihmisten muodostamaa työyhteisöä.

Ainoa keino näkyy olevan työlainsäädännön ja sopimisten kiertäminen, ulkoistaminen sekä yt-neuvottelut ja potkut.

Tavoitehan on saada ammattiliitot polvilleen. Tavoitteena on, etteivät ihmiset kuuluisi liittoihin.

Yksi työkalu tässä operaatiossa on ns. Loimaan kassa. Siinähän ei kuuluta ammattiliittoon, koska sen ovat perustaneet ja sitä hallinnoivat työnantajat. Mutta ei sieltä myöskään saa tiukan paikan tullen mitään oikeus– taikka neuvotteluapua. Ainoa apu ja tuki on lomautetulle ja irtisanotulle määräaikainen ansiosidonnainen päiväraha.

Tätä eivät läheskään kaikki Loimaan kassan maksajat valitettavasti tajua. Ja kun enemmistö jonkin alan työntekijöistä jättäytyy ammattiliiton jäsenyyden ulkopuolelle joko nuukuuttaan taikka tietämättömyyttään taikka työnantajan painostuksen pelossa, niin siinäpähän se raukeaa  vähitellen alan valtakunnallisen työehtosopimuksen sitovuus. Sen jälkeen ei voi vaatia mitään, on vain tyydyttävä mitä tarjotaan.

Näinhän meillä Suomessakin oli asianlaita ennen kuuluisaa talvisotaa.

Nyt on tasavallassa menossa aika, jossa työnantajaleirit eivät hyväksy tupoa, koska jokaisen alan ja työpaikan pitää sopia alan kannattavuuden ja tuottavuuden mukaan. Kun näin on, niin ehkä SAK:n ja muiden keskusjärjestöjen kannattaa asettua liittojen tueksi kun kukin liitto tappelee sen minkä irti saa. Eli kun ei haluta tai uskalleta neuvotella, niin otetaan sitten tappelemalla.

Ihmettelen vain, kuinka vuori- ja kauppaneuvokset ovat valinneet esimerkiksi EK:n johtoon niin heikkoja ja osaamattomia johtajia, etteivät he hallitse työelämän ja työmarkkinoiden lainalaisuuksia ja psykologiaa. Mutta edestäänhän löytävät.

Ehdotan kuitenkin, että lopetetaan ammattiyhdistysliikkeen puolella yleisen sovun hakeminen kun sitä ei kerran haluta. Voivathan ne työmarkkinat olla jonkin aikaa jopa hallítun levottomat.

Joulu on jo kohta ovella, ja sehän on rauhan juhla. Vietetään rauhallinen joulu ja jatketaan sen jälkeen taistelua kansanvallan ja heikomman puolesta täysin rinnoin!