Antti Kylliäiselle sinä kelpaat

Kuka ei haluaisi kuulla tällaisia sanoja näinä aikoina, kun julkisista pudotuspeleistä on tullut koko kansan uusi sirkushuvi ja ihan oikeistakin potkuista kuulee harva se päivä? Mistä on kyse?

Kyse on armosta, jota pohtii teologi ja yrityskouluttaja Antti Kylliäinen juuri ilmestyneessä pamfletissaan.

Kylliäinen nousi otsikoihin kymmenisen vuotta sitten väittäessään, että kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Nyt hän väittää, että armolla ja armojohtamisella on paikkansa bisneksessä.

Ratkaiseeko armo työelämän ongelmat, kysyy Kylliäinen kirjan ensimmäisessä lauseessa ja vastaa saman tien:

”Kyllä, ainakin sikäli kuin työelämän ongelmana on arvottomuus. Ei ratkaise, sillä armolla ja sen puutteella ei ole mitään tekemistä työelämän kysymysten kanssa.”

Ristiriita tarjoaa hedelmällisen pohjan filosofiselle tutkiskelulle.

Armo on totuttu yhdistämään hengellisyyteen, mutta Kylliäisen mielestä sen käyttöä voisi opetella myös parisuhteessa, perhe-elämässä, ystävyyksissä sekä työssä. Armo tekee hyvää yhteisöllisyydelle, niin yksinkertaista se on.

Jo Aristoteles tiesi, että ihminen on yhteisöllinen olento, jonka päämäärä on elää hyvä elämä yhteisön jäsenenä. Yhteisöön voi kuulua vain, jos kelpaa joukkoon. Siksi työkaverit ja pomot on hyväksyttävä sellaisinaan, ei sellaisina kuin heidän toivoisi olevan. Armo auttaa hyväksymään.

Primitiivisissä kulttuureissa yhteisön ulkopuolelle joutuminen merkitsi usein kuolemaa. Kylliäisen mielestä ajatus ei ole vieras nykyisessä suomalaisessakaan työelämässä.

Armojohtaja ei vaadi täydellisyyttä itseltään eikä muilta. Kaikkeen ei siis tarvitse pystyä eikä kaikessa onnistua. Ja on suorastaan orjamaista antaa loukata itseään miten tahansa.

Armoa työhön on parahultaista iltalukemista bigbrothereiden ja diilien jälkeen. Jos jälkimmäiset saavat voimaan pahoin, edellinen rauhoittaa. Kirjan viisautta lainaten: ihmisen hyvä on kaiken toiminnan mitta ja päämäärä.

Helen Moster

Antti Kylliäinen: Armoa työhön Otava 2009 192 s.