Juhlaviikkojen avajaisvieras esitteli uusia ja vielä uudempia tuulia

Helsingin Juhlaviikot oli kutsunut avajaisvieraakseen Pariisin nykymusiikin tutkimuskeskus Ircamin Ensemble intercontemporain -kamariorkesterin kapellimestareinaan sen uusi johtaja Susanna Mälkki sekä orkesterin perustaja ja ensimmäinen johtaja Pierre Boulez.

Ensimmäisen konserttinsa Temppeliaukion kirkossa orkesteri avasi ranskalaisen Bruno Mantovanin Le sette chiese -teoksella. Sävellys pohjautuu Bolognan Santo Stefanon kirkkorakennuskompleksiin. Seitsemän kirkkoa, Le sette chiese, on aikojen kuluessa supistunut neljän kirkon ryppääksi. Niistä ja erityisesti niiden arkkitehtuurista säveltäjä on hakenut inspiraationsa.

Teoksen musiikillinen rakennus muotoutuu yhdeksästä osasta. Kirkkorakennukset, niiden henki ja historia sekä ympäristö alkavat elää.

Aluksi sävellys vie kuulijan rakennuksia ympäröivän aukion jokapäiväiseen ja omia lakejaan noudattavaan äänimaisemaan. Kirkkoihin siirryttäessä musiikki hakee jylhää korkean ja syvän kokemusta. Huimaava voima tuntuu, mutta ei riko.

Vastakohtana väreilevät kaiunomaiset heijastukset, vuoroin taas kiertävät värikkäät soitinpuheenvuorot. Solistiset ulostulot ovat luontevia, yhteissoitto rikasta puheenpartta.

Kun taivaalliset sotajoukot esittäytyvät, sen huomaa. Mieleen tulee myös torin laidan nuoriso autojensa äänitorvien säätöjä esitellen. Lyömäsoitinten puun ja nahan sointivärit puhuvat omaa kieltään. Niiden ilotulituksena sykkivä räiske on kuin yleisölle tarjottu ikää pidentävä ilmainen sydämentahdistin. Koko teoksen päättää huonekierroksen nauhamainen kuvakavalkadi.

Jäntevää ja
tarkkaa johtamista

Kapellimestari Susanna Mälkki on hionut johtajataitonsa yhä huolekkaampaan ja hillitympään suuntaan. Jäntevyys ei ole paljasta terävyyttä, näkemyksellisyys ja käsien jaloliikkeinen ohjaus kannatteli esitystä sen pienimmätkin yksityiskohdat poimien.

Boulezin sävellystyyli kumpuaa viime vuosisadan keskeisimmistä uudishankkeista. Edelleen säveltävä ja kapellimestarina toimiva 84-vuotias Boulez johti konsertissa teoksensa Dérive 2.

Boulez suorastaan leikittelee virtuoositaitojensa turvin. Derive 2 on tyylikäs teos. Sen pituus koettelee kuulijoita näennäisen tapahtumattomuuden vaatiessa erityistä tarkkaavaisuutta. Teosta hallitsee välähdyksenomainen ohikiitävyys. Tiheäkudoksinen, mutta läpikuultava teos etenee kuin huomaamatta. Ulkoinen yksilinjaisuus pettää, teos kätkee sisäänsä kompleksisen, rikkaan rakenteen.

Vaikka teokseen sisältyy purkauksia, näyttävät tehokeinot eivät täytä sitä. Kurinalaisuus hallitsee olematta ankaraa, ailahtelevuudellekin on sijansa. Pinta väreilee ja kulku etenee terävin ja notkein aallonharjoin. Jaksoja luonnehtii hienonhieno omailmeisyys, introverttius avautuu lyyrisin ja laulavin ikkunoin. Tekstuuria ohjaa muuntautumisen ajatus, päällekkäisyys ja peräkkäisyys kuin soljuvat toistensa lomaan.

Kapellimestarina kellontarkka Pierre Boulez nostelee partituurista ohjeet ja lähettää ne salamankirkkaan pallosilmän ohjaamana orkesterille. Turvallinen ja vaativa johtaja saa apparaattinsa soimaan hienosti hellittämättömään loppuun asti ilman tyhjiä kohosteita.

Värikkyys
lisääntyy

Finlandia-talon illassa orkesteri esitteli Boulezin ohella säveltäjät Yann Robinin sekä Luca Francesconin. Robinin Art of Metal III olisi menestynyt millä tahansa nuorison suosimalla festivaalilla, sen klassisista piirteistä huolimatta. Sääli, ettei sille tätä vastaanottavaista kuulijakuntaa konsertissa juurikaan nähty.

Kontrabassoklarinetille sävelletty teos esitteli metallisuuden merkityksiä. Suukappaletta myöten metallinen soitin oli tuloksellisella tutkimusmatkalla. Oikeastaan teos on tilataideteos. Sen rämisevä, riehakas ja hälyinen tunnelma vie mukaansa. Elektroniikka kierrättää ääniä, kuulija on soivan materiaalin syleilyssä.

Metallisuus ei estä sävyjen kirjon laventumista, vilkas ja hektinen teos antaa tilaa myös seesteisyydelle, jopa taivastelevalle selinmakuulle. Järjestäytynyt melskeisyys ja säpinä ovat kuitenkin sen leimallisinta antia. Mukavan tuntuvasti hermojarepivää teosta vei solisti Alain Billardin uskomaton suoritus.

Luca Francesconin Etymossa pohditaan alkuperän käsitettä. Musiikin ja kielen suhteet, kielen synty ja lähde ovat askarruttaneet säveltäjää. Muljahdellen käynnistyvä teos tunnistaa alkupinnan heräävät värähtelyt. Syvältä huokaava ja pulpahteleva, suihkiva ja uumenia nuohoava tunnelma vahvistuu. Solistin laulu on siinä vielä muruina. Sääli vain, että sopraano Barbara Hanniganin taipuisa ja soinnikas sopraano ei siinä vielä kuulunut F-aukon nielaistessa foneemit pohjattomaan kitaansa.

Elektroniikka on teoksessa keskeisessä asemassa. Se kertoo, värittää ja kantaa. Hahmoltaan selkeässä ja kokonaisessa teoksessa on taloudellista ajattelua, sävyjen säästeliäs rikkaus korostuu. Susanna Mälkissä on ihailtavaa herkkyyden ja voiman tasapainoa. Hän odotuttaa levollisena ja pitelee vallattomintakin menohetkeä hyppysissään mielensä mukaisesti. Ja kun tarve on, määrätietoinen isku on luja.

Pierre Boulezin teoksista ensimmäinen, Dialogue de l´ombre double, on sävelletty sooloklarinetille, jota ympäröi elektroninen kehä. Sähköinen ääni kiertää soittajaa, ääntä, varjon kaltaisena. Keskittynyt tunnelma tuo mieleen Beckettin kirjallisen tuotannon hengen, ei vähiten Watt-romaanin yksinäisen miehen liikkeet. Elohopean valppaudella väreilevä ilmapiiri käsittelee vieraantumisen ja olemisen ytimeen suuntaavaa problematiikkaa.

Orkesterin klarinetisti Jérôme Comte osoitti solistiset valmiutensa suvereenisti.

Boulezin toinen teos …explosante - fixe… on hellittämättömän vilkkauden läpitunkema, kulkua värittävät sähikäistunnelmat, naarmuina kiitävät viillot sekä tiheinä väikkyvät säveltremolot. Vilkasta menoa hillitsevät aprikoivat hetket ja sointujen pilarit. Lasisena välkehtivä elektroninen taite katkaisee menon. Katko toistuu vielä kerran kolmeen pääosaan jakautuvassa teoksessa. Kolmen huilun solistiosuus on ilmavan täyteläinen. Solistit Emmanuelle Ophèle, Sophie Cherrie ja Marion Ralincourt hoitivat tehtävänsä tyylikkäästi.

Boulez on kaikkea muuta kuin mahtaileva kapellimestari. Mutta niukkaeleisyys on niin ladattua, että teokset tulevat hyvin ymmärretyiksi yksityiskohtien runsautta myöten.

Matti Saurama

Helsingin Juhlaviikot
Ensemble
intercontemporain

Susanna Mälkki, Pierre Boulez