Kyläkauppa pyörille

Syrjäseuduilla myymäläverkko harvenee vuosi vuodelta, mutta outokumpulainen Metsämarket pistää kehitykselle kampoihin. Kauppaa tehdään kahden myymäläauton voimin - ja asiakkaan ehdoin.

Peltomarketit syövät kyläkauppojen kannattavuutta. Myymäläverkko harvenee kesä kesältä. Kun harvaan asutun alueen julkinen liikennekin hiipumistaan hiipuu, se ajaa ikäihmiset konnuiltaan. Näyttäisi, että isoa rakennemuutosta tehdään kaupan ehdoin. Outokumpulaiset kauppiaat Jukka Tapiola ja Matti Sallinen eivät ole tyytyneet keskusliikkeiden piirtämiin tulevaisuuden kuviin, vaan tekevät kauppaa asiakkaan ehdoin.
Tapiola ja Sallinen perustivat vuosi sitten Metsämarket-nimisen yhtiön, joka pyörittää kahta myymäläautoa kuutena päivänä viikossa yhdeksän kunnan alueella. Sallisen kauppiasura lähestyy neljänkymmenen vuoden virstanpylvästä. Jukka Tapiolalla on aikaisempi kokemus erilaisista markkinointitehtävistä, myös omasta myymäläautosta. Yrittäjät näkivät yhteisessä yrityksessä mahdollisuuden ja liikkuvalle myymälälle sosiaalisen tilauksen. Yhtiön ensimmäinen välitilinpäätös on tehty. Kauppiaat eivät salaa tyytyväisyyttään.
Metsämarketilla on kiinteä tukikohta Viuruniemen entisellä koululla Outokummussa. Siellä autot yöpyvät, siellä on varastot ja isot kylmiöt. Kaupan volyymi on nyt jo sitä luokkaa, että tukkuliike toimittaa tavaran päivittäin lämpösäädellyin kuljetuksin kylmiöihin. Varastointi ja myymäläautojen hyllytykset työllistävät kauppiaiden lisäksi kolme osa-aikaista työntekijää.
Kesän aikana molemmilla autoilla ajetaan kuutena päivänä viikossa kuutta erillistä reittiä. Autot lähtevät varastolta ennen seitsemää ja kotiutuvat kuuden pintaan illalla. Kahtena iltana ajetaan vielä pieni iltalenkki Viuruniemessä, jossa on paljon kesäasutusta.
Pääsimme Matti Sallisen mukana kauppa-auton iltalenkille.

Kauppa-auton rytmissä

Heti lähtöruudusta kauppa-autoon nousee Kaija Murros ruokaostoksille. Kaija Murros ei halua edes miettiä, miten hän tulisi toimeen ilman näitä palveluja. Koulukuukausina Pöytälahdentieltä pääsisi linja-autolla Outokumpuun, mutta kesällä ei ole mitään kyytiä.
Sallinen puhuu kauppa-autosta, ei myymäläautosta. Hän on ajanut päivällä täyspitkän lenkin ja ottanut nopeat unet. Heinäveden lenkillä oli 240 asiakasta, lauantaina kahta vaille kolmesataa. Keskiostos on parin kympin luokkaa. Kesällä jäätelöstä tehdään euronkin kauppoja, mutta vastaavasti joku suurperhe voi ostaa kahdellakin sadalla läpi vuoden.
Vuositasolla erilaisia artikkeleita on kuutisen tuhatta, kerralla mukana vajaat neljä tuhatta. Kenellekään ei myydä ei oota. Jos ei ole mukana eikä varastossa, noudetaan seuraavalle kierrokselle tukusta.
Niemen kärjessä on ahtaanlainen kääntöpaikka. Ensimmäiset asiakkaat ovat kesäasukkaita, Katariina Karvonen Turusta ja Pertti Hakanen Outokummusta. Tavanomaisia päivittäistavaraostoksia. He elävät kauppa-auton rytmissä: keskiviikosta lauantaihin - lauantaista keskiviikkoon.

Kyläyhteisön piristysruiske

Johanna, Elsa ja Linnea huiskuttavat isovanhempiensa kanssa metsätaipaleella.
Kauppa-auto pysähtyy siinä, missä sitä odotetaan ja niin kauan kuin tarve vaatii. Kolme ensimmäistä jäätelön ostajaa tietävät kertoa, että lisää on tulossa. Viimeinen huikkaa, että maltatko vielä odottaa, kun äitikin on tulossa. Se vaan sopii.
Odoteltaessa Sallinen ennättää kertoa, että maito on parikymmentä prosenttia koko myynnistä, liha kymmenkunta ja leipä kaksitoista. Erilaisen kuivatavaran osuus on suurin, oluen kesälläkin vain viitisentoista prosenttia. Havainnollistaakseen, että elintarvikkeen kylmäketju ei katkea, Sallinen ojentaa päivän auton pakastimessa kulkeneen, kivikovan jäätelön.
Maaret Kaksonen on Kaksolan mansikkatilan emäntä. Hän tuo Jukka Tapiolan tilauksesta seuraavan päivän myyntiin mansikat ja jää ostoksille.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Saila Keronen käy työssä Outokummussa ja ostaa sieltäkin, mutta näkee kauppa-autolle päivittäisostoksia laajemman merkityksen. Kyläpäällikkö sanoo, että kauppa-auto toi uuden elämän koko kylälle. Varttuneempi väki verestää lapsuusmuistojaan ja kertoo lapsenlapsilleen kuinka ennen kauppa-autot kiitivät pitkin valtateitä. Nyt on oikeastaan paremmin.

Lähiruokaa

Seuraavana päivänä Jukka Tapiolan ajaman auton reitti päättyy Liperin Korpivaaraan. Kylällä on autottomia eläkeläisiä ja kesäasukkaita, jotka arvostavat kauppa-auton palvelua. Yksi heistä on Riitta Kaukonen, joka odottaa kauppa-autoa jyväskyläläisen kesävieraansa Vieno Kuivalaisen kanssa. Luetaan uutisotsikot päivän lehdestä ja  vaihdetaan kuulumiset toisen kerran kauppa-autolle tulleen joensuulaisen Helka Hyttisen kanssa. Helsingissä asuva Kaukonen viettää kaikki pitkät vapaat Korpijärvellä ja sanoo autottomana olevansa täysin riippuvainen kauppa-auton palveluista.
Auto tulee minuutin myöhässä. Jukka Tapiola selittää, että uudesta autosta puuttuu vielä yksi hylly, mutta muuten tavarat ovat samassa järjestyksessä kuin vanhassakin autossa. Tapiola opastaa ja vastailee asiakkaidensa kysymyksiin. Jokaisen ostoslistaan löytyy vastaus ja on vara valitakin.
Kaksosen mansikoista tosin on jäljellä vain maistiaiset. Tänä aamuna pyydetyt, matkalta ostetut muikut loppuvat tähän, tai seuraavalle pysäkille.

Erkki Kanerva