Tasokasta tanssia ja kiintoisia koreografioita balettikilvan välierissä

Alun perin 70 kilpailijasta on kolmepäiväisten alkuerien ja kaksipäiväisten välierin jälkeen jäljellä 29. Kilpailijat on jaettu kahteen ikäsarjaan, 15-18 -vuotiaisiin junioreihin ja 19-25 -vuotiaisiin senioreihin.

Kilpailun pääpalkintona on 12 000 euron Gloria Grand Prix, mutta sen lisäksi kummankin sarjan kolmelle parhaalle nais- ja miestanssijalle on jaossa yhteensä 50 000 euroa, mikäli kansainvälinen tuomaristo haluaa kaikki palkinnot jakaa.

Kilpailun historian kuluessa on nimittäin jätetty jakamatta niin ensimmäisiä kuin muitakin sijoja. Myös erilaisia kannustuspalkintoja on jaossa, kuten professorien Doris Laine-Almin ja Heikki Värtsin Pessi & Illusia -palkinto ja Suomen Tanssitaiteilijoiden liiton kannustuspalkinto.

Aasialla yhä vahva panos

Alkuerissä kilpailijat tanssivat joko kaksi klassisen baletin variaatiota tai yhden pas de deux’n. Koska useampi tanssija esitti täsmälleen saman koreografian 1800-luvun klassisesta ohjelmistosta, keskittyi huomio alkuerissä nimenomaan klassisen baletin tekniikan ja oikeaoppisen esitystyylin hallintaan.

Enemmän omaa tanssijan laatuaan, teknillistä monipuolisuuttaan ja tulkintakykyään kilpailijat pääsivät näyttämään välierissä, jotka keskittyivät nykybalettiin ja nykytanssiin. Finaalissa tanssijat esittävät jälleen klassista balettiohjelmistoa ja sen lisäksi nykytanssikoreografian, joka on tehty vuoden 2000 jälkeen.

Aikaisempina vuosina tanssijoiden ja heidän opettajiensa käsitykset välierien nykytanssista ovat toisinaan aiheuttaneet kiusaantunutta kiemurtelua katsomon puolella.

Tästä ongelmasta on mielestäni päästy, sillä tämänvuotiset välieräesitykset olivat pääsääntöisesti tasokasta katsottavaa. Mukana oli tunnettujen koreografien töitä, mutta myös muutamia muita erittäin mielenkiintoisia teoksia.

Jo useamman vuoden ajan on balettikilpailuissa nähty aasialaisten, erityisesti kiinalaisten ja korealaisten, tanssijoiden vahva osuus ja osaaminen niin teknisesti kuin tulkinnallisestikin. Tässä suhteessa Helsingin kilpailu ei tee poikkeusta.

Tanssillisten taitojen lisäksi näissä maissa osataan tehdä myös sisällöllisesti koskettavia ja liikkeellisesti kiinnostavia nykytanssiesityksiä, joissa itse tanssi ja koreografia on pääasia eikä tanssijoiden teknisen osaamisen esittely.

Varsinkin kiinalaiset tuntuvat myös luottavan kaksintanssien voimaan, sillä jokaisen välierissä tanssineen kiinalaisen seniorikilpailijan esitys oli duetto.

Suomalaiset onnistuivat loistavasti

Alkuerien jälkeen vaikutelma oli vahvasti se, että tämänvuotisen korkean yleistason lisäksi erityisesti miesten taso on huima ja naisten vaisumpi. Välierissä ero mielestäni tasoittui, ja se näkyy myös finaaliin päässeissä.

Kummassakin ikäsarjassa sukupuolet jakautuvat tasan, kahdeksasta juniorifinalistista neljä on poikia ja neljä tyttöjä ja senioreissa miehiä on yksitoista. ja naisia kymmenen.

Kaikki kolme välierissä tanssinutta suomalaista naistanssijaa ovat mukana myös finaalissa. Juniorisarjassa tanssiva Maria Baranova esitti upeasti John Neumeierin Nocturnen. Baranovassa oli herkkyyttä, tyylikkyyttä ja kepeää luonnollisuutta. Teos sopi tanssijalleen erinomaisesti.

Seniorisarjassa tanssivat Aino Ettala ja Tiina Myllymäki olivat kumpikin valinneet esitettäväkseen teknisesti vaativan ja koreografisesti vahvan suomalaisen nykytanssiteoksen.

Ettala tanssi osan Jorma Elon teoksesta Twisted Shadow ja Myllymäki Marianne Rouhiaisen mystisen koreografian Sinking Passing Moment. Kumpikin onnistui loistavasti. Tanssi oli viimeisteltyä ja teosten maailma hyvin sisäistetty.

En olisi ollenkaan hämmästynyt, jos palkintosijoilla nähdään tällä kertaa myös suomalaisia.

Myös juniorisarjan eteläafrikkalainen tanssija Camille Bracher jäi mieleen sekä uskomattomalla teknisellä taitavuudella että tiukalla ilmaisulla. Hänen esittämänsä Kitty Phetlan koreografia Kitty's serenade to Camille oli myös yksi illan vaikuttavimmista.

Persoonallinen liikekieli oli täydellisessä, mutta toimivassa ristiriidassa Franz Schubertin pehmeän musiikin kanssa.

Finaaliin päässeistä junioripojista huomiota herättivät kiinalainen Junxiong Zhao ja amerikkalainen Jeffrey A. Cirio. Kumpikin loisti nimenomaan tanssitekniikallaan.

Totista toimintaa

Suurin osa välierien esityksistä oli hyvin totisia ja vakavia. Kiinalaisten parisuhdeduetot eivät tehneet poikkeusta. Huixin Zhangin ja Junshuang Huangin tanssima Gao Cheng Mingin teos Memory oli liikkeelliseltä ratkaisultaan jännittävä, sillä se tapahtui melkein kokonaan penkillä istuen ja perustui erilaisiin nostoihin ja sylikkäin olemisiin. Esitys oli erittäin kaunis ja tanssillisesti upea.

Koskettavia tulkitsijoita ja teknisesti vaivattomia tanssijoita olivat myös Haijing Yao ja Xiaoyu Fei Bon kiihkeässä teoksessa There&

Kiihkeyttä ja voimakasta tulkintaa yhdistettynä itsestään selvään tekniseen osaamiseen oli myös kummankin korealaisen, niin Young do Leen kuin Jeonil Yoonkin sooloissa, jotka molemmat käsittelivät menetettyä rakkautta.

Yksi ennakkosuosikeista, sinänsä loistavasti tanssinut amerikkalainen Brooklyn Mack, menetti pisteitä koreografisesti vaisulla soolollaan.

Huumoria ja tunnelmallista kevennystä välierien esityksiin toivat valkovenäläinen Nadzeya Filipava napakan vitsikkäällä tylsistyneen mustan joutsenen tanssillaan Chopinin masurkkaan ja armenialainen Avetik Karapetyan, jonka esitys oli taitavasti toteutettua viihteellistä klassista balettia tyypillisimmillään.

Seniorifinalistien kokonaistaso on varsinkin miesten kohdalla hyvin tasainen, mutta uskon, että ainakin osa palkintosijoista menee kiinalaisille. Selkeästi erottuvaa Grand Prixin saajaa ei ainakaan välierien perusteella ole vielä näkyvissä, mutta useampi hyvä ehdokas kylläkin.

Annikki Alku

Helsingin 6. kansainvälinen balettikilpailu
Välierät
Kansallisoopperan Alminsali