Johdatus pimeään

Teos koostuu osittain faktasta: tapahtumia ja niitä seuranneita reaktioita kuvataan raportoivasti. Särkelän objektiivista kirjoitusotetta sirpaloi ilmeisesti väkisin mukaan pukannut tuohtumus siitä, kuinka maailma on edelleen raadollinen ja matoinen.

7.11. 2007 lukiolainen Pekka-Eric Auvinen surmaa ampumalla viisi opiskelutoveriaan, aikuisopiskelijan, terveydenhoitajan, rehtorin ja lopuksi itsensä.

23.9. 2008 Kauhajoen ammattioppilaitoksessa kuolee tekijä mukaan luettuna 11 ihmistä. Matti Saari oli murhaajan nimi, ja hän oikeutti tekonsa samanlaisella motiivilla kuin edeltäjänsä Auvinen: pohjattomalla ihmisvihalla.

Särkelä on päivännyt kirjansa epilogin 26.9. eli vain kolme päivää Kauhajoen surmanlaukausten jälkeen. Tämä kielii muun muassa siitä, että ainakin osa kirjan tekstistä on ollut jo työstämisvaiheessa, ja murhaajista aiemmin iskenyt Auvinen saakin enemmän huomiota osakseen kuin omien sanojensa mukaan murhatekoja pitempään hautonut Saari.

Kokonaisuutena tarkasteltuna Särkelän kirja kieliikin kiireisestä työstövauhdista.

Yhä murhat jatkuvat

Entisinä aikoina ihmisvihaajat kirjoittivat teoksia, joista muutamat nousivat klassikoiden joukkoon, mutta tässä suhteessa kehitys on kulkenut takaperoisesti, sen osoittavat kansakuntaamme ainakin hetken järkyttäneet koulumurhat. Auvisen ja Saaren teot eivät tuottaneet kuolematonta taidetta vaan kuolemaa ja surua.

Jussi Särkelän pamfletti Koulumurhat on siinä mielessä tärkeä teos, että se nostaa kirjallisin keinoin monta pimeydessä muhinutta asiaa lukulampun valoon, mutta selkeitä vastauksia kirjasta on turha hakea.

Koulumurhat -kirjan lävitse henkii kirjoittajan lopullisen tuntuinen kyllästyminen kulttuurimme, joka hänen tulkintansa mukaan tarjoaa terveillekin lähinnä terapeuttista apua: ”Terapeutin roolissa uuspapit eivät ota senkään vertaa vastuuta maailmanjärjestyksen selittämisestä kuin kaapupapit.”

Mutta tämän pehmeämmän mallin vaihtoehto olisi kaiketi poliisivaltio, jota tuskin kukaan ajatteleva ihminen kaipaa.

Terapeutteihin ongelmaisen on tyytyminen ainakin niin pitkäksi tai lyhyeksi aikaa, kunnes tiede ja valta vapauttaa ihmisen lopullisesti ajattelemisen ongelmista tai tekee kaikista ihmisistä jumalaisen täydellisiä.

Yli-ihmisen jalanjäljillä

Jussi Särkelä on ottanut kirjaan mukaan Pekka-Eric Auvisen tekstiosioita, joissa tuleva murhaaja valottaa sielunmaisemaansa. Kaiken uhoilun seassa Auvinen kaipasi punaista tupaa ja perunamaata, missä voisi olla naaraansa kanssa pysyvässä onnessa ja kaukana kavala maailma.

Nämä naiivit tunnelmoinnit pyyhkiytyivät Auvisen mielstä pois ja jäljelle jäi vain viha, inho ja pistooli, jolla hän raivasi pois muutaman mielestään elämään kelpaamattoman.

Särkelä nostaa esille yli-ihmisen isäksi usein mainitun filosofi Friedrich Nietzschen, jolta usea syrjäytynyt/syrjäytetty on saanut lannoitetta ihmisvihalleen, ja korostaa aiheellisesti sitäkin, että suuriin filosofeihin tutustuminen kouluissa avaisi monelle oppilalle mahdollisuuden ymmärtää paremmin kärsivän ihmisen ja ihmiskunnan ja ongelmakentää.

Aika entinen ei palaa

Särkelän teksti on paikoitellen jankuttavaa, oppimestarimaista. Selkeiden vastausten sijaan hän tarjoilee joitain kullattuja, epärealistisia muistikuvia menneisyydestä, joka ei – onneksi – koskaan palaa. Tähän tapaan: ”Monet maaseudun perinteen, kuten ompeluseurat, maamiesseurat, talosta taloon kiertävät säännölliset kinkerit jne. ovat kuolleet pois.”

”Takana ovat ajat, jolloin leikinlasku työpaikoilla kehitti huumorintajuamme ja meille kaikille terveellistä kykyä nauraa itsellemme.” ”Tietysti pojat (koulussa) ottivat nokkapokkaa ja mustelmia syntyi. Ei siitä kenellekään kriisiä aiheutunut. Hyviä muistoja niistä aikuisuuteen jäi.”

Työpaikoilla menneinä vuosina huumorin varjolla harrastettu kiusaaminen on onneksi nostettu julkisen keskustelun aiheeksi ja tuskin monikaan on valmis naurussasuin ottamaan koulunpihalla mustaa silmää opiskelun suomana bonuksena.

Yhteiskunnassamme on paljon parannettavaa, ja Jussi Särkelän pamfletti Koulumurhat on siksi oiva johdatus aiheeseen, jota ei saisi koskaan piilottaa kulissien taakse. Kiire, aatteiden inflaatio, hyötyajattelu...

Vaikeita asioita tukkukaupalla ja kaikkiin niihin pitäisi aataminaikaisella biologialla varustetun ihmisen löytää jonkinlainen vastaus.

Tämän kirjan lukeminen voi olla se tarvittava ensimmäinen askel tiellä, joka vie kohti parempaa huomispäivää.

Veikko Lindroos

Jussi Särkelä: Koulumurhat. WSOY