Hiiriä ja ihmissyöjiä

Käsiohjelma kertoo, että Bredenberg tekee teatteritaiteen tohtorin tutkintoa Teatterikorkeakouluun. Hänen ohjaamansa "Lempeä ihminen" on osa tutkimusprosessia, jota jatketaan tamperelaisessa Teatteri Siperiassa.

Bredenbergin tarkoituksena on tarkastella "näyttelijän sisäisyyteen asetettua teosta" ja tutkia esiintyjien ja yleisön yhteistä kuvittelukykyä. Missä esitys tapahtuu, jos ei se tapahdu pelkästään lavalla, kysyy Bredenberg. Mikä on "sisäinen näyttämö"?

Inhimillisiä piirteitä

Katsojalle on aikalailla selvää, että parin metrin päähän pysähtyvä pahvilaatikko on Bredenbergin ulkoinen näyttämö. Käsitys saa vahvistuksen, kun laatikon sisältä kuuluva ääni alkaa esitellä äänihuulten käyttäjää. Bredenberg on 172 senttiä pitkä ja 31 vuotta vanha. Hän on hoikka, mutta hyvävartaloinen mies, jolla on pyöreät silmät.

Naiset pitävät niiden lempeydestä. Mutta Mikko Bredenberg -niminen ihminen on vain näytelijä Bredenbergin ulkoinen näyttämö. Sen sisällä on oma näyttämönsä, jolla on hiiriä ja ihmisiä ja 26 vuotta sitten sattunut traumaattinen tapahtuma.

Näytelmän idea on surullinen. On pieni poika ja pienen kerrostalon tiivistunnelmainen kellari. Poika kokee koko sielullaan loukkuun jääneen hiiren kuoleman turhuuden ja tuskallisuuden ja siihen sisältyvän vääryyden käsittämättömyyden.

Idean toteutus on alakuloisen sarkastinen, mutta samalla hienovireisen salakavalasti optimistinen. Kaksi näyttelijää näyttelee hiiriä ja heidän näyttelemänsä hiiret näyttelevät hiiriä ja ihmisiä. Hiiri-isä herää kauheaan painajaiseen. Hän on huomannut itsessään inhimillisiä piirteitä.

Dosentti Nilkka todistaa tieteellisesti, että sopulit tekevät joukkoitsemurhan aina, jos huomaavat keskuudessaan ihmismäistä käytöstä. Ratkaisu muhii. Hiiret paukuttelevat kärsimättömästi paistiveitsiä pöytään. Ne valmistautuvat syömään ihmislihaa.

Sisäisiä näyttämöitä

Kaikki näytelmät toimivat periaatteessa samalla tavalla kuin "Lempeä ihminen". On näyttelijöiden sisäisiä näyttämöitä. Katsoja astuu sisälle ja toimii omalla tavallaan itsenäisesti. Tässä näytelmässä katsojaa pyydetään peremmälle johdantopuheilla, jotka lieventävät vieraan varovaisuutta.

Katsojalle on yleensä tärkeää arvata, miten vakavaksi tekijät ovat esityksensä tarkoittaneet. Hän nolaa itsensä omissa silmissään, jos huomaa arvanneensa aivan väärin. "Lempeän ihmisen" seurassa tätä ongelmaa ei ole.

Tekijöiden intentioiden totisuus on tosin kaikkea muuta kuin yksioikoinen asia, mutta sillä ei ole niin väliä. Katsoja voi päättää vapaasti, miten vakavana istuu. Minä päätän suhtautua "Lempeään ihmiseen" sataprosenttisen vakavasti. Pidän päätökseni loppuun asti.

Teatteri Siperia luo hyvää mielenlaatua osoittamalla luottamusta yleisöään kohtaan. Se tekee hassuja keksintöjä, puhuu vakavista asioista ja uskoo, että saa ymmärtämystä. Uskon koetus onnistuu kerta toisensa jälkeen. Nytkin on selvästi aistittavissa, miten katsomossa istuvat ihmiset ymmärtävät "inhimillisten piirteiden" absurdiuden.

Asiaan ei tarvitse takertua. Myös tieteen hullunkurinen tyhjänpäiväisyys otetaan taas kerran esiin muutamalla pienellä piirrolla. Yleisö on huvittunut lähinnä oman tunnistusreaktion nopeudesta. On hassua, että parodian tunnistaa heti parodiaksi, vaikka parodian kohde on paljon räikeämmin höhlä kuin siitä tehty parodinen esitys. Siperia huokaisee absurdin itsepetoksen luona surumielisesti ja lempeästi.

Jos haluaa, niin näytelmän voi lukea hullussa maailmassa elämiseen opastavaksi läksyksi, joka kääntää pimeän freudilaisen terapian valoisaksi zen-viisaudeksi. Terapian kaava sanoo, että lapsuuden trauma pitää ratkaista. Vasta sen jälkeen voi aloittaa tasapainoisen elämän. Siperian näytelmässä traumaa käsitellään, mutta sitten se jätetään silleen.

Näyttämön Mikko Bredenberg elää lempeän ihmisen elämää yhdessä traumojensa kanssa.

Intiimejä kuvitelmia

"Lempeä ihminen" perustuu pieneltä osin dialogiin ja repliikkeihin ja suurelta osin pieniin kertomuksiin ja minimuistelmiin. Katsoja ei ota parhaillaan toimivan henkilön näkökulmaa, vaan konkretisoi kertomuksen mennyttä maailmaa.

Minä hurahdin Bredenbergin maailmaan ikään kuin sattumalta. Olen kokenut samanlaisen pienkerrostalon kellarin ja samanlaisia intensiivisen yksinäisyyden hyvää tekeviä hetkiä, tosin ilman hiiriä ja 30 vuotta aikaisemmin. Konkretisaation elävyydestä seurasi, että näyttelijä Bredenberin esittämä näytelmän henkilö Bredenberg sekoittui mielessäni ihminen Bredenbergin kanssa. Näytelmäkokemuksestani tuli melkein tungettelevan intiimi.

"Lempeä ihminen" on Bredenbergin näytelmä. Runoilijaa ja hiirtä esittävä näytelmäkirjailija Tuomas Timonen toimii säestäjän asemassa. Kaksikon tekemä näytelmä on mielialatyön mestarinäyte.

Pertti Julkunen