Liisat, Tiltu ja talouselämän politrukit

TTT:n Särkyneen maljan päähenkilö tarkastelee kahtena minänä omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Ylioppilasteatterin Kullervossa ihminen on ”moniääninen monologi”. TT:ssä vieraileva Frutti di Pirandello päättyy hienoon kaksiminäfinaaliin. Nätyn Puputyttö on moniminätutkielma.

Pian nähtävä Nätyn Nainen, joka samaistui auringonkukkiin jatkanee aihetta. Minän hajanaisuuteen ja moninaisuuteen tartutaan varmasti muuallakin kuin Tampereella. Teatterintekijät osuvat samaan teemaan toisistaan riippumatta, mutta samoista ajan ilmiöistä riippuvaisina.

Legioonateatteri on toiminut aina nopeasti ja herkästi ajan valtimolla. Niin käy nytkin. Perustajajäsen Virpi Koskela kokosi eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä naisia työryhmäksi, joka teki minän vaikeasta elämästä moniaineksisen, monikytköksisen ja ajankohtaisen esityksen.

Tilaajia ja tuottajia

Liisat ihmemaassa on rönsyilevä ja kaoottinen esitys. Runsasaineksisuus johtuu osittain työn ryhmähenkisyydestä. Kakofonia juontuu aiheesta. Muutamat kiljuntakohtaukset tuntuvat pitkiltä, mutta kaikesta syntyy silti hyvällä rytmitajulla hallittu ja jäntevästi jäsennetty kokonaisuus.

Päähenkilö-Liisan pään sisällä toimii seitsemän Sivuosa-Liisaa ja yksi Kani. Kani on yhteiskunnallinen hegemoni, joka ohjaa Liisoja palvelukseensa tilaaja-tuottaja -mallin hengessä. Liisa pitäisi saada sellaiseen jamaan, jossa hän ei pysty elämään.

Selvää on, että hän ei voi pahassa jamassaan tuottaa itse itselleen selviytymisstrategioita. Se olisi vahingoksi terveen talouselämän periaatteille. Barbi-Liisa, Depis-Liisa, Eskapisti-Liisa ja Suorittaja-Liisa ovat ulkona tuotettuja reaktiomalleja.

Aiheen tasolla Anitta Ahosen esittämä Kani Alinen on kuntajargonia puhuva talouselämän politrukki. Esityksen tasolla Kani on seremoniamestari, jonka tehtävänä on pitää esitystä koossa ja toimia samalla oman mestarointinsa kriitikkona. Tehtävä on vaikea. Ahosen antaumus synnyttää sympatiaa ja vaivautuneisuutta. Niin pitääkin.

Ejakulaatio, Evaluaatio, Ovulaatio ja Vaginus Brutalus toimivat Alisen avustajina. Puvut, kampaukset ja nimet vaihtuvat lavalla niin vilkkaasti, että Liisat ja avustajat sekaantuvat joskus toisiinsa. Liisoista erottuivat parhaiten Satu Tuomen suora ja raivoisa Suorittaja-Liisa sekä tietenkin Liisa itse.

Kati Särkiojassa, Liisojen Liisassa, ruumillistuu näytelmän suuri arvoitus ruumiillistuu hänessä. Ihminen voi olla monenlaisten keinotekoisten Liisojen vaivaama ja samalla kuitenkin inhimillinen, lämmin, terve, normaali ja persoonallinen. Mitenhän se käy päinsä? Särkioja käsittelee kysymystä kauniisti, melkeinpä liikuttavasti.

Pilaajia ja luottajia

Liisat luovat merkillisen, mutta silti tutun tunnelman. Me tapaamme henkilökohtaisissa kontakteissamme enimmäkseen hyviä, järkeviä ja luotettavia ihmisiä. Mutta kun avaamme radion uutiset, niin kuulemme talouselämän älytöntä rääkynää. Maailma on pamahtanut psykoosiin, mutta monet ihmiset ovat silti terveitä. Mitenhän se on mahdollista?

”Liisat ihmemaassa” on tekijöidensä mukaan ”feminiininen kollaasinäytelmä”. Se puhuu naisten yhteydestä luontoon ja näyttää naisten yhteisöllisyyttä. Minun mielestäni se puhuu lapsellisesti ja kauniisti. En tunne jääväni miehenä naisten hyvän yhteisyyden ulkopuolelle.

Liisat ei ole rajoittavasti feminiininen näytelmä, mutta sukupuolispesifi se silti on. Siinä on naisten huolestuneisuutta ja naisten huumoria. Mies saa siitä maukkaita eväitä maailmalla tallustelua varten.

Legioona panee ihmettelemään moniminäteeman ajankohtaisuutta. Suot ojitettiin pilalle jo vuosikymmeniä sitten.

Nagasakista on vielä enemmän aikaa. Ihmisiä on tapettu nälkään kautta aikojen. Minuus on ollut moniääninen niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina. Teatteriesitykset ovat olleet kannanottoja ihmismielen toiminnoista myös silloin, kun asiaa ei ole alleviivattu. Miksi siis minuuden monet äänet ovat ruvenneet vaivaamaan juuri nyt?

Liisat tutkivat, miten ihminen voi säilyttää arvokkuutensa, ihmisyhteytensä ja mielenrauhansa siinä kilpailutilanteessa, jossa hänen uskotellaan elävän. Liisan on pakko selvittää suhteensa kaikista tuuteista tulvivaan joutavaan kulutushöyhötykseen.

Samalla Liisan on pakko selvittää suhteensa niihin Malli-Liisoihin, joita hän ei ole tilannut, mutta joita häneen silti tungetaan. Jännitämme, miten ujolle ja kauniille Liisalle käy. Talouselämän politrukki agitoi ja propagoi Kanin hahmossa voimakkaasti.

Mutta onko hän kaikkivoipa?

Legioonateatteri on ottanut taas mahtavan tehtävän. Sen pitää tehdä esitys, joka on yhdellä kertaa pienoismalli ja arvostelma aiheestaan. Sen pitää esittää kakofoniaa dialogisesti. Sen pitää nauraa selviytymisstrategioille ja suositella itse strategiaa.

Legioonateatteri tekee työnsä hyvällä mielellä ja luo lämpimän kontaktin yleisöönsä. Harrastajamaisuus tuntuu esityksessä sydämellisenä sivuaromina. Ammattilaismaiseen tyyliin hiotut täsmähuumorin pilkahdukset osuvat yleisöön. Harrastajateatterina Legioona on kaiken arvostelun yläpuolella.

Pertti Julkunen

Legioonateatteri, Tampere
Liisat ihmemaassa

Käsikirjoitus: Virpi Koskela ja Liisat – Ohjaus: Virpi Koskela – Koreografia: Tuulikki Lankio ja Sini Marikki – Lavastus: Starttipaja – Valot: Jenni Horton – Rooleissa: Anitta Ahonen, Laura Järviluoma, Lila Köngäs-Saarikko, Tuulikki Lankio, Sini Marikki, Mari Rauvanlahti, Jonna Schönroos, Kati Särkioja, Satu Tuomi