Mukaansa tempaava Amadeus

Järvenpään Teatteri on ryhtynyt kunnianhimoiseen hankkeeseen valmistamalla pienen kellarihuoneen näyttämölle vaativan produktion Amadeuksesta. Sanottakoon se heti: teatteri on onnistunut yrityksessään erinomaisesti.

Järvenpään esitys on selkeää perusteatteria, joka huolimatta tutusta aiheesta tempaa katsojan heti mukaansa. Pitkään aikaan en ole nauttinut teatterista niin kuin tätä katsoessa. Intensiivinen keskittyminen ensi-ilta yleisössä tuntui kielivän siitä, että esitys kiinnosti myös katsojia.

Nerouden ja lyhyen elämän ihme

Ohjaaja Kimmo Kahra on sovittanut pitkän näytelmän sopivan pituiseksi niin, että tekstin sisältö tulee kirkkaasti esiin. Keskinkertaisen, mutta aikanaan suositun säveltäjän Salierin kateus puhkeaa, kun hän tajuaa oppilaansa Mozartin nerouden itseensä verrattuna. Lisäksi Salieri kapinoi jumalalleen, miksi tämä on antanut karkealle Mozartille jumalaisen säveltämisen lahjan.

Ihailu ja kateus vaihtelevat Salierin mielessä. Vanha käsitys siitä, että Salieri olisi alkanut myrkyttää Mozartia vilahtaa sovituksessa, mutta se tulkitaan lähinnä Salierin hourailuksi. Mozartin omat aavistelut varhaisesta kuolemastaan ja kuoleman saapuminen kesken Sielunmessun säveltämistä ovat osa säveltäjän traagista kohtaloa. Mozart kuoli vain 36-vuotiaana.sairauteen, jonka syytä ei kai ole pystytty vankkumattomasti selvittämään.

Mozartin nerouden ja lyhyen elämän aikana säveltämän runsaan tuotannon ihme on Shafferin näytelmän ydinsanomaa ja saa yhä uudelleen ihmettelemään elämän mysteeriä. Järvenpään esitys tuo tämänkin sanoman loistavasti esiin.

Johdonmukaista perusteatteria

Kahra ei ole ohjauksessaan sortunut mihinkään turhiin kikkailuihin, vaan kuljettaa juonta johdonmukaisesti kohti väistämätöntä loppua. Reija Laineen yksinkertainen lavastus, joka koostuu siirreltävistä seinälevyistä ja muutamista huonekaluista tukee ohjauksen selkeälinjaisuutta. Laine on myös puvustanut näytelmän. Vain muutamalla henkilöllä on tavalliset vaatteet, mutta hoviväen mustat viitat luovat tehokkaasti uhkaavaa tunnelmaa.

Näytelmän hengen luovat kuitenkin myös näyttelijät, jotka tuntuvat olevan täysillä mukana esityksessä. Heikki Simolin Salierina ja Kalle Tahkolahti Mozartina loistavat erityisen temperamenttisinä rooleissaan. Simolinin puheilmaisu on ihailtavan selkeää kantavan äänen lisäksi. Tahkolahti on kuin luotu Mozartiksi, jonka kiihkeää luomisen- ja elämähalua hän säteilee innoittuneesti. Näytelmässä on ratkaistu hauskasti Mozartin musiikin johtaminen.

Ja tietysti esityksessä soi paljon Mozartin musiikkia, jonka äänimaailman on ansiokkaasti luonut Altti Uhlenius. Itävallan keisari (Juha Palkeinen) tuo esitykseen huumorin pilkahduksia välipitämättömässä armollisuudessaan. Mari Ala-Nikkola Mozartin vaimona luo hiukan rahvaanomaisesta ja lapsellisesta nuoresta naisesta sattuvan tulkinnan.

Ken haluaa nähdä taiten toteutettua, ajatuksia herättävää teatteritaidetta, kannattaa matkata Järvenpää-talolle Amadeuksesta nauttimaan.

Teksti: Anja Salminen
Kuva: Jaakko Antikainen

{stars}Järvenpään Teatteri
Peter Shaffer: Amadeus.
Sovitus ja ohjaus: Kimmo Kahra – Lavastus ja pukusuunnittelu: Reija Laine – Musiikki- ja äänisuunnittelu: Altti Uhlenius – Valot ja tekniikka: Kimmo Kangas – Rooleissa: Heikki Simolin, Kalle Tahkolahti, Mari Ala-Nikkola, Juha Palkeinen, Sakari Aaltonen, Kari Leskinen, Ari Toropainen, Eeva Heikkilä, Veera Kotila{/stars}