Cache updated at: 23:47:32, 23-11-14

Taide auttaa avaamaan mielen sopukoita

26.11.2010 13:52 Päivitetty 26.11.2010 14:06

Taide auttaa avaamaan mielen sopukoita

Jämsässä mielenterveyskuntoutujat saivat toivoa arkeensa voimaannuttavasta kuvataideryhmästä.

47_uusi_mielenterveyskuntoutujien_kuvataideryhma.jpg


Kuvataideryhmää ohjannut Sirpa Heiskanen (takana) toivoo, että mielenterveystyössä  keskityttäisiin enemmän ihmisen luoviin voimavaroihin kuin ongelmiin.

Hoitoalalla työskennellyt 48-vuotias Reetta (nimi muutettu) sairastui vakavaan masennukseen vuosia sitten. Jämsässä asuva nainen on nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Ahdistuksen kanssa myös vuosia kamppaillut 68-vuotias Toivo (nimi muutettu) on eläkeläinen. Aiemmin hän työskenteli metallialalla Tampereella ja työsuojelutehtävätkin tulivat tutuiksi. Heitä molempia yhdistää Jämsän mielenterveyskuntoutujien voimaannuttava kuvataideryhmä, joka pidettiin viime keväänä  mielenterveyskeskuksen Kompassissa. Nyt ryhmän töistä on näyttely Jyväskylän keskustassa ja uutta ryhmää ollaan kaavailemassa.
     Reetalle kuvataiteen käyttö tuli tutuksi hänen ollessaan psykiatrisessa sairaalassa hoitojaksolla, mutta Toivo aloitti kuvataideryhmän tikku-ukkoja piirtämällä. Toivolla on takana kaksi avioliittoa, kaksi eroa, ja hänen molemmat siskonsa ovat kuolleet.  Työelämän hän koki repivänä, sillä uusia opeteltavia asioita oli paljon. Hänen mukaansa varsinkin miehille henkisestä pahoinvoinnista puhuminen on hankalaa. Reetta kertoo masennuksensa olevan jo lapsesta lähtien koostuneiden asioiden vyyhti, joka purkautui vasta, kun siihen oli aikuisiällä mahdollisuus.
     – On niin monenlaisia tapoja löytää omaa minuutta. Täällä Jämsässä on älyttömän hyvät mielenterveyspalvelut. Näen tulevaisuudenkin melko valoisana, Toivo kertoo.

Haaveena tasapainoinen elämä
Ryhmäläiset eivät tunteneet toisiaan etukäteen. Viidestä osallistujasta nuorin oli kaksikymppinen.  Niin Reetta, Toivo kuin vetäjät hämmästelivät sitä, miten rohkeasti jokainen osallistuja uskalsi puhua vaikeistakin asioista töiden työstämisen jälkeen. Ryhmäläisille annettuina aiheina olivat esimerkiksi ”ovi, joka jäi avaamatta”, ”minä olen kuin puu”, ja ”millaisena muut minut näkevät?”.
     Reetta kertoo, että haaveet ovat asioita, jotka ovat jääneet taka-alalle sairastumisen myötä. Kuitenkin hän uskaltautuu uneksimaan hetkeksi tasapainoisemmasta elämästä. Toivo haluaisi elää yli kahdeksankymppiseksi, jotta voisi seurata lastenlastensa kasvua. Sekään ei haittaisi, jos ahdistuksen tunne rinnasta lähtisi kokonaan pois.
     – Toivon, että jokaisella olisi joku, joka olisi työntämässä pois sängyn pohjalta. Tahdon rohkaista ihmisiä lähtemään neljän seinän sisältä. Siinä ei ole ainakaan mitään hävittävää,
Reetta kertoo.

Syyllisyyden ja häpeän lievitystä
Ryhmää ohjannut erikoissairaanhoitaja Sirpa Heiskanen tietää, että mielenterveyskuntoutujien häpeän ja syyllisyyden lievittämisessä on työmaata. Hänen mukaansa jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa elämäänsä jokin vaikeus, ja elämän varrella mielenterveys on välillä enemmän ja välillä vähemmän hyvä. Heiskanen on jo pitkään toivonut, että perinteisen mielenterveystyön rinnalle voitaisiin ottaa erilaiset taiteen menetelmät. Ne antavat hyvän lähestymistavan mielen syövereihin varsinkin silloin, kun ihminen ei osaa pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi. Toinen ryhmän ohjaaja oli sairaanhoitaja Jane Vänni-Viholainen.
     – Ei ole tarkoitus tulkita ihmistä puhki. Taide on tehokas ja hyvä väline mielen solmujen avaamiseen ja tunteiden purkamiseen, Heiskanen kiteyttää.
     Heiskasen mukaan mielenterveystyön kehittämistä varten tulisi nykyistä enemmän kuunnella itse kuntoutujia, koska heillä on tärkeää kokemustietämystä aiheesta.
     – Toivon, että ihmiset löytävät näyttelystä vertailukohtia omiin kokemuksiinsa. Kuvat voivat herättää myös tärkeitä kysymyksiä, itse runojen kirjoittamista harrastava Heiskanen kertoo.

VIRPI KIRVES

Mielenterveyskuntoutujien näyttely ”Minä olen kuin puu” on  nähtävässä Jyväskylän keskustassa vuoden loppuun Mielenterveyden keskusliiton tiloissa osoitteessa Vapaudenkatu 48-50.







Keskustelua aiheesta

Kommentoi