Elämänkumppani löytyi Paddingtonin pysäkiltä

Kun Tanja Pitkonen kolmisen vuotta sitten oli palaamassa suomalaisista juhlista Lontoossa yöllä kolmen aikaan, nukahti hän kesken kotimatkan linja-autoon. Hän heräsi vasta päätepysäkillä Paddingtonissa, aivan toisessa päässä Lontoota missä asui.
- Olin aivan eksyksissä. Ainoa ihminen, joka siellä odotti bussia, oli
marokkolainen Adil. Kysyin häneltä tietä kotiin. Ja tie kotiin
löytyikin, rääkkyläläissyntyinen Tanja naurahtaa.
Siitä alkoi Adil Kassaryn ja Tanja Pitkosen seurustelu, joka parin
vuoden kuluttua johti avioliittoon. Hääpäiväksi he suunnittelivat
09.09.09, joka olisi ollut Tanjan syntymäpäivä. Sille päivälle he eivät
kuitenkaan saaneet aikaa maistraattiin, joten piti ottaa toinen päivä.
- Jouduimme ottamaan syyskuun yhdennentoista, joka on World Trade
Centerin pommitusten vuosipäivä. Sukulaiset vinoilivatkin, että totta
kai, kun menet arabin kanssa naimisin, sattui tällainen päivä.
Perhe kasvaa Piccadillyllä
Elämänkumppani löytyi miltei heti, kun Tanja Pitkonen oli muuttanut
Lontooseen. Ollessaan vielä Kontiolahdella pankissa töissä ja
lopetellessaan liiketalouden opintoja, Tanja totesi, että nyt on hyvä
sauma toteuttaa yksi unelma.
- En välttämättä halunnut jäädä loppuelämäkseni pankkityöläiseksi.
Koska olin aiemminkin ollut Lontoossa, minulla oli siellä ystäviä,
tuttuja, kontakteja. Sain töitä CBS-yhtiöstä (Columbia Broadcasting
-mediaryhmä), jossa koulutan uusia työntekijöitä IT-puolen
kampanjoihin. Nyt olen kylläkin äitiyslomalla.
Adil Kassary on asunut Englannissa jo kuusitoista vuotta. Hän muutti
sinne äitinsä ja siskonsa kanssa Marokosta. Äiti oli saanut töitä
Egyptin suurlähetystöstä jo 1980-luvulla, mikä mahdollisti perheen
muuttamisen.
- Olen työskennellyt ravintolassa, jossa minulle on avautumassa
päällikön paikka. Koska olen asunut näinkin kauan Lontoossa, viihdyn
siellä erityisesti.
Kassaryt asuvat aivan Lontoon keskustassa Piccadillyllä. Sen
keskemmäksi ei kaupungissa voi päästä. Heillä on vajaan vuoden ikäinen
tytär Jasmin. Toinen lapsi syntyy marraskuussa.
Elämäntapojen sovittaminen helppoa
Tanja ja Adil Kassary ovat joutuneet sovittamaan yhteen suomalaisen,
marokkolaisen ja englantilaisen elämäntavan. Kummastakaan se ei ole
ollut hankalaa, vaan päinvastoin helppoa, suorastaan rikkaus.
- Lontoo on monikulttuurinen paikka, ja siellä asuu monikansallisia
perheitä. Koska Lontoossa sulautuvat erialiset kulttuurit eri puolilta
maapalloa, sinne pystyy sovittautumaan helposti, Adil mainitsee.
- Suurin ero välillämme uskonto. Minä olen muslimi ja Tanja
luterilainen. Rastamme toisiamme, joten luovimme niin, että asiat
menevät molempien mielen mukaan. Aina jostakin pitää luopua, Adil
jatkaa.
Käytännössä uskontojen erilaisuus ei tuota Kassaryn perheelle ongelmia.
Kun he ovat Suomessa ja suomalaiset viettävät joulua, Adil kunnioittaa
sitä. Kun taas Adil viettää ramadania, Tanja ei mene Adilin eteen
syömään, kun tämä paastoaa.
- Elämme normaalia elämää. Emme ole kiihkouskovaisia. Haluamme
kuitenkin kumpikin tuoda omasta uskonnosta jotakin lapsillemme. Lapset
voivat olla muslimeja, mutta he eivät kulje huntu päässä eivätkä pidä
pitkää partaa, Adil ja Tanja toteavat kuin yhdestä suusta.
Suvut ottaneet hyvin vastaan
Tanja on käynyt Marokossa, jota hän pitää erittäin kuumana maana. Viime
vuonna Marrakechiin ja Casablancaan suuntautuneella matkalla
lentokentällä oli viisikymmentä astetta lämmintä. Tanja kuvailee
tunnetta, että se oli kuin lämpöpuhaltimella olisi päälle puhallettu.
- Marokko on jännä paikka. Katutorit ovat ihania. Kaupoissa ei ole
hintoja, joten siellä voi tinkiä. Kun liikuimme Adilin kanssa, hän
hoiti ostokset, sillä minulle hinnat olisivat olleet liian korkeat.
Ennen tätä kesää Adil on käynyt Suomessa kahdesti, jouluna, jolloin
pakkasta on ollut paljon ja lunta valtavasti. Suomen kesän hän pääsi
näkemään, kun pariskunta päätti siunata Lontoossa solmitun avioliiton
Tanjan kotipitäjässä Rääkkylässä tämän vuoden heinäkuussa.
- Sukua ja ystäviä tuli ympäri maailmaa. Näissä
suomalais-marokkolaisissa häissä ruoat olivat suomalaisia ilman
sianlihaa. Hääkakkuna oli tietysti mansikkakakku. Marokkolaisuus näkyi
muun muassa kahvileivissä, erilaisista pähkinöistä tehdyissä
pikkuherkuissa. Kahvin lisäksi tarjosimme marokkolaista minttuteetä,
Tanja selvittää.
Vaikka Tanja ja Adil tulevat eri puolilta maapalloa, eri kulttuureista,
kummankin suku on ottanut heidät lämpimästi vastaan. Adil kehuu, miten
hänen sukunsa rakastaa Tanjaa.
- Minun vanhempani halusivat toivottaa Adilin tervetulleeksi
perheeseen. Kumpikaan heistä ei puhu paljon englantia, mutta isä puhuu
niin paljon käsillään, että tulkkia ei juuri tarvita, Tanja Kassary
hymyilee leveästi.
Teksti ja kuvat: Tarja Partanen
