SDP ei leikkaa työeläkkeitä – vaan kannustaa työntekoon

Ensimmäinen oli työllisyysmäärärahojen nostaminen, jotta voimme toteuttaa nuorisotyöttömyyden nollatoleranssin ja tukea pitkään työttömänä olleita. Toinen oli pääomatuloveron korottaminen, mikä on oikeudenmukaisuusteko. Kolmas oli irtisanoutuminen työeläkkeiden leikkauksista, mikä vahvistaa ihmisten turvallisuutta. Olen iloinen, että näistä sitoumuksista on käyty julkisuudessa aktiivista keskustelua.

Vilkkain keskustelu on syntynyt työeläkkeiden leikkauksesta, jota nykyinen hallitus on pyrkinyt viemään läpi jo tällä vaalikaudella. Kyse on siis eläkeiän alarajan pakkonostosta 63 vuodesta 65 vuoteen. En usko, että Kokoomus ja Keskusta perääntyvät leikkauslinjastaan. Tämän vuoksi on hyvä käydä kantamme läpi, jotta jokainen meistä voi puolustaa työn, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden linjaa.

Leikkausten torjuminen on yhteinen linjaus

Eläkeiän alarajan pakkonosto on työeläkeleikkaus. Samaan tapaan työttömyysturvan tai opintotuen keston lyhentäminen on sosiaaliturvan leikkaus.

Tähän näkemykseen päätyi myös puoluevaltuusto keväällä 2009. Yksimielisen kannanoton (4.3.2010) mukaan SDP ei hyväksy ratkaisua nostaa alaikärajaa 63 vuodesta 65 vuoteen, koska ”ratkaisu on selkeä eläkkeiden leikkaus”.

Mikä on linjamme vaalien jälkeen? Puheenjohtajan mandaatilla totesin viime vappuna, että SDP sitoutuu myös ensi vaalikaudella siihen, ettei työeläkkeitä leikata. Haastoin muut puolueet toukokuun kihlaukseen – eli antamaan saman sitoumuksen. Lisäksi SDP:n puoluekokous linjasi sisäpoliittisessa kannanotossaan, että ”SDP sitoutuu siihen, ettei työeläkkeitä leikata tulevalla vaalikaudella”.

Linjamme on ollut kilpailijoiden hampaissa. Epätoivon vimmalla sitoumusta on pyritty leimaamaan ”pienen piirin luonnosteluksi” (Ilkka 29.8.). Nämä väitteet ovat kuitenkin virheellisen mielikuvan maalailua, koska kyse on puolue-elinten yksimielisistä linjauksista.

Alaraja korkeampi kuin Ruotsissa ja Norjassa

Keskustelussa on väitetty, että Suomen eläkeikä on kansainvälisesti alhainen. On annettu jopa ymmärtää, että kaikissa pohjoismaissa eläkeikä olisi Suomea korkeampi. Tällaiset mielikuvat ovat ihmisten harhaan johtamista. Joustavan työeläkeiän maista Suomen alaikäraja on EU:n korkein.

EU:ssa on muutama maa, jotka ovat siirtyneet joustavaan eläkkeelle siirtymisikään. Pohjoismaista näihin maihin lukeutuvat Suomi ja Ruotsi. Myös Norja on päättänyt liittyä edistykselliseen joukkoon vuonna 2011. Tässä modernissa mallissa eläkekarttuma kannustaa työuran pidentämiseen jopa lähemmäs 70 ikävuotta, mikäli voimia riittää. Jokainen voi kuitenkin – työn kuormituksen ja oman elämäntilanteen mukaan – jäädä eläkkeelle jo aiemmin: Ruotsissa jo 61-vuotiaana, Norjan mallissa 62 vuoden iässä ja Suomessa vasta 63 ikävuoden jälkeen.

SDP kannattaa pohjoismaista hyvinvointimallia – kuten työttömyysturvaetuuksien nostamista lähemmäs pohjoismaista tasoa. Eläkeiän osalta Suomen malli on kuitenkin hyvä: eläkeiän alarajan laskeminen 61 tai 62 vuoteen olisi väärä viesti työurien pidentämisen kannalta.

Pakko vai kannustin – aatteellinen valinta

Kaikkien tavoitteena on tosiasiallisen eläköitymisiän nousu, kun keskimääräinen elinikä nousee. Keinoissa paljastuvat aatteelliset erot. Puoluevaltuuston (4.3.2009) mukaan työuran pidentämisen on perustuttava kannusteisiin pakottamisen sijasta.

Edistyksellisessä ajattelussa luotetaan ihmisten mahdollisuuteen itse vaikuttaa eläkeikäänsä ja eläketasoonsa. Tämän vuoksi SDP yhdessä palkansaajaliikkeen kanssa – ja kansan enemmistön tuella – kannattaa joustavaa 63–68 vuoden eläkkeellesiirtymisikää. Kannatamme nykymallia, joka taloudellisesti kannustaa työuran pidentämiseen.

Poliittinen oikeisto ajaa eläkeiän mekaanista pakkonostoa 63 vuodesta 65 vuoteen. Tämä edustaa konservatiivista holhousajattelua, jossa ei arvosteta ihmisten oikeutta tehdä valintoja omasta elämästään. Kaikki eivät yksinkertaisesti jaksa kaikissa töissä 65-vuotiaaksi.

Työhyvinvointi on tehokkain keino

Toinen syy SDP:n linjaan on se, että alarajan pakkonosto ei ole tehokas keino työurien pidentämiseksi. Jo ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä kertoo siitä, että työssäoloaikaa ei pidennetä pakolla.

Työelämään tarvitaan muutoksia, jotta nuoret ja ikääntyneet jaksavat työelämässä. Haluamme panostaa nuorten työkyvyn ja mielenterveyden säilyttämiseen. Haluamme kehittää työelämän johtamista ja työterveyshuoltoa niin, että ikääntyneet jaksavat tehdä työtä pidempään. Haluamme kannustaa työntekijöitä työuransa pidentämiseen ja työnantajia ikääntyvien työllistämiseen.

Aloitetaan vaikka siitä, että työnantaja saa alennuksen työnantajamaksuista yli 60-vuotiaiden työntekijöiden osalta. Näin vähentäisimme työhaluisten ikäihmisten saneerauksia ja ”pakkoeläköitymisiä”.

Eläkekeppi työntekoporkkanaksi

Seuraavan hallituksen on vaihdettava eläkekeppi työntekoporkkanaksi. Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen kannalta ratkaisevaa on työuran pituus eli se, paljonko elinkaarella on työelämävuosia. Tältä osin suurin ongelma ensi vaalikaudella on työttömyys, johon eläkeiän nosto ei ole oikea lääke.

Nyt tarvitaan rohkeaa kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa, joka kannustaa opiskeluun, työntekoon, yrittämiseen ja innovaatioihin. Tarvitaan myös kohtuuhintaista energiaa sekä panostuksia koulutukseen, liikenneyhteyksiin, tietoverkkoihin ja vihreään teknologiaan. Hallitus puhuu kyllä menoleikkauksista, eläkeleikkauksista ja veronkiristyksistä, mutta on korostetun hiljaa siitä, miten se edistää talouskasvua ja kasvattaa kansakunnan hyvinvointia.

Jutta Urpilainen
Kirjoittaja on SDP:n puheenjohtaja.