Näillä mennään

Luin Demarista erään kirjoituksen, joka oli nimetty ”Näillä mennään vaaleihin 2011”. Siinä oli otteena kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan julkilausuma ajatus puolueensa johdosta: ”Puolet meidän porukasta juoksee maratonia ja toinen puoli pakoon poliisia”.

Mitähän mieltä Suomen kansa on tällaisesta ”mainoslauseesta”, jolla hämätään vaalirahapimityksiä? Jos sen on tarkoitus olla vitsi ja jos sitä laajemminkin levitellään sillä ajatuksella, niin alkaako asia näyttää huvittavalta ja toiminta hyväksyttävältä? Minun mieleeni tulee kuitenkin moraaliton käyttäytyminen, niin tekijöiltä kuin puolueeltakin. Kansan aliarvioiminen ja hämäämisyritys ei kuitenkaan onnistu, siksi oikeudenmukainen ja fiksu Suomen kansan on.

Pääministerikin haastattelutunnilla vähätteli esitutkinnassa olevien keskustan ja kokoomuksen kansanedustajien tekoja. Häneltä kysyttäessä, miten puolue suhtautuu näihin henkilöihin, oli vastaus, että katsotaan nyt ensin, kun kyseessä on monia henkilöitä eri puolueista.

Muista puolueista ei ole epäiltyjä esitutkinnassa. Tässä kohtaa tuli heti mieleen, mikä on monia? Onko kaksi monia?

Epätoivoista yritystä vetää demarit mukaan tähän sotkuun löytyy mm:ssa kokoomuksen Häkämiehen ja keskustan Kallin puheenvuoroista.

EK:n 63-vuotiaana eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja Leif Fagernäs, siis työnantajien pomo, toissa viikon haastattelussaan kertoi, ettei Suomi pärjää, jos ei oteta vuosittain 70 000 maahanmuuttajaa tekemään töitä, jotka eivät kelpaa suomalaisille tai jos työssäoloikää ei nosteta jopa 70-vuoteen. Kyllä on löysää puhetta.

Työnantajathan ne pistää työstä pois 50 vuotta täyttäneistä lähtien sen kun kerkeää. Miten kukaan halutessaankaan voisi olla seitsemänkymppiseksi töissä?

Oliko se samalla viikolla, kun Suomen keskisen osan yli pyyhkäisi pystyvirtaus ja kaatoi puut sähköjohtojenkin päälle laajalta alueelta. Monet keskisuomalaiset jäivät ilman sähköjä. Sähkömiehet tekivät pitkää päivää, mutta aikaa kului ja lisää sähkömiehiä hankittiin muualta EU:sta ja lähialueelta.

Erästä suomalaista sähkömiestä TV haastatteli aiheesta ja hän sanoi, että muualta hankitut ”sähkömiehet” eivät tietäneet sähköstä eikä paljon muustakaan mitään, mutta ovathan avuksi tavaroiden ja puiden siirtelyssä.

Tässä kohtaa heräsi taas kysymys: Eikö tällaisiin sähkötöihin olisi ollut saatavissa suomalaisiakin, vaikka nuoria työttömiä?

Kuinkahan huonossa taloudellisessa tilanteessa meidän Kotka onkaan, kun kaikkein heikoimmilla olevilta ihmisryhmiltä viedään mahdollisuus saada tilapäistä helpotusta arjen pyörittämiseen? Sosiaalista lomatoimintaa on Kotkassa talkoohengessä vedetty vuodesta 1928 lähtien. Taloudellista apua alkuvuosina antoivat kotkalaiset tehtaiden johtajat sekä liikkeenharjoittajat. Talkooapua antoivat erilaisissa korjaus- ja rakennustöissä ammattitaitoiset työläismiehet kuin naisetkin. Vasta myöhemmin raha-automaattiyhdistys sekä kunta tulivat mukaan avustuksillaan.

80-vuoden toiminta-aikaan on mahtunut 30-luvun lamakausi, sotia, suurlakkoja, työttömyyttä, mutta koskaan ei ole mennyt niin huonosti kuin nyt. Tänä päivänä ilonpilkahduskin pitää viedä vähäosaisilta.

Herättää taas kysymyksiä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, että kuka sitä tänä päivänä puolustaa? Onko tänä päivänä köyhien perheiden lapsilla samanlaiset mahdollisuudet kuin muilla?

Järjestöfoorumi 19. elokuuta Kotkan Vellamon auditoriossa keräsi salin täydeltä väkeä. Toista tuntia saimme kuunnella ”tohtori Kiminkisen löpinöitä”, varsinaisena sekametelisoppana, josta päätä ja häntää sai hakea, eikä tahtonut löytyä.

Sen jälkeen astui lavalle Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, joka pelasti koko illan. Hänen sanomansa järjestöväelle oli, että kansalaisjärjestöjen tärkeä tehtävä tässä ajassa on ylläpitää oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon arvoja yhteiskunnassa ja toimia vastavoimana ihmisten unohtamiselle.

Tämän hallituksen aikana eriarvoisuus on lisääntynyt ja kansa jakautuu yhä enemmän kahtia. Apua tarvitsevia on aina vaan enemmän.

Järjestöihmisen mieltä lämmittäviä ajatuksia toimintojen arvostamisesta kuultiin enemmänkin.

Lopuksi hän lähetti päättäjille terveisinä katsoa sinne rahapussin pohjalle, josko sieltä löytyisi tukea myös arvokasta työtä tekeville järjestöille.

Loppukevennyksenä miete: ”Kiminkisen löpinät” sai menosiirtona lähes saman summan kuin sosiaaliseen lomatoimintaan oli haettu. Summan, jota ilman lomatoiminta jäi.