Metallimies suurella sydämellä

Martti Heikkinen ajaa työkseen mekaanisia koneita, mutta ihmisenä hän on humaani ja syvästi viisas.

Iso, ihmisen pään kokoinen kesäkurpitsa on ottanut aurinkoa juukalaisen omakotitalon pihakiveyksellä koko kesän. Ja siinä se saa kasvaa vielä tovin, koneurakoitsija Martti Heikkinen toteaa, ja silittää kurpitsaa kuin lasta.
Kivi on elokuun auringosta lämmin, ja siinä rönsyilee useita kasveja.
- Siirsin kurpitsan tähän kivien kupeeseen kasvamaan. Se saa aurinkoa ihan eri tavalla kuin tuolla talon seinustalla, Heikkinen sanoo.
Kurpitsalla ei ole Heikkisen varsinaisen ammatin kanssa mitään tekemistä. Mutta se kertoo millainen Martti Heikkinen on ihmisenä. Joviaali, syvällinen, viisas. Mies ajaa työkseen rasvaisia koneita, mutta ihmisenä hän on humanisti.
Kiviä Heikkinen on tuonut pihaansa ympäri tienoon. Yhdessä kiehtoo erikoinen muoto, toisessa merkillinen väri. Kivien takana nousee omakotitalon seinustaa köynnös, vieressä hopeakuusi, syreenit, istutukset ja kukat.
Puutarha siis.
- Nämä ovat kyllä enemmän tuon hallituksen istuttamia, Heikkinen sanoo vaatimattomana viitaten vaimoonsa, joka puuhailee juuri nyt talossa sisällä.

Työ, jossa ei seisota

Martti Heikkinen on työskennellyt koneurakoitsijana lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
- 16-vuotiaana aloitin, mutta omaan laskuun olen tehnyt vasta 23 vuoden ikäisestä, Heikkinen tarkentaa.
Mitään kummempaa syytä Heikkinen ei uravalintaansa osaa sanoa. Hän oli pienviljelijäperheen ainoa poika, jolle isä osti traktorin, kun poika tuli ajokortti-ikään.
- Ukolla oli hevonen 30 vuoden ajan. Sitten se hankki "kolmevitosen Massikan", jota se itse ei ehtinyt kokeilla montakaan kertaa, Heikkinen sanoo.
Traktoriin Heikkinen mieltyi saman tien. Osaltaan tähän vaikutti synnynnäinen liikuntaelinsairaus, joka ohjasi Heikkisen valitsemaan itselleen työn, jossa ei tarvitse seisoa.
- Kai tälle alalle on luisunut, kun ei voi jatkuvasti olla jaloillaan. Ja pitäähän siinä olla kiinnostustakin, Heikkinen sanoo.
Nykyään Heikkisen pihapiirissä on muutakin kuin tuo vuosimallin 1963 Massey Ferguson. Konekatosta pihassa on satojen neliöiden edestä, ja niissä katoksissa lepäävät muun muassa Heikkisen runko-ohjattavat traktori, telakaivuri ja omatekoinen lumilinko.
Kun työkalut ja taito löytyvät omasta takaa, on työkäyttöön ja vapaa-ajalle syntynyt monenmoista kojetta. Yksi on puunkuljetuskärry, johon on olemassa jo matkustajakoneen kumipyörät.
- Itse kun tekee, tulee halvemmaksi, Heikkinen sanoo.

 Kuusi lasta ja hirsitupa

Myös talonsa Heikkinen rakensi suurelta osin itse. Tontti löytyi oman synnyinkodin kupeesta Juukaniityltä ja hirret Juuan Salonkylältä.
- Kuulin töissä, että vanha hirsitalo on myynnissä ja sitähän piti lähteä heti katsomaan. Tuvan hirsistä vanhimmissa on vuosiluku 1813, Heikkinen toteaa.
Isoa tupaa Heikkinen todella myös tarvitsi, koska vaimo ja perhe oli tullut hankittua. Kotona asuvien lasten luku oli parhaimmillaan kunnioitettavat kuusi.
Ailin ja Martin tiet kohtasivat aikanaan Juuan kirjastossa. Martti oli innokas koneiden korjaaja ja metallimies, Aili puolestaan käsityöihminen.
- Hyllyluokat sijaitsivat kirjastossa vierekkäin, Ailia naurattaa.
Nykyään enää lapsista nuorimmainen asuu kotona; muut ovat jo lähteneet kouluja käymään. Elämää Heikkisten taloudessa riittää siitä huolimatta ja edelleen. Ovelta jalkoihin syöksyy kaksi kääpiövillakoiraa ja yksi schipperke.

Pieniä ihmeitä

Myös vastoinkäymisiä Heikkisten elämänpolku on tuonut vastaan. Ailin liikkuminen on rajoittanut viime aikoina pyörätuoliin. Martti epäilee tämän olevan kulumasta syntyneen selkäydinkanavan ahtauman seurausta.
Myös koneurakoinnissa on ollut hiljaisia aikoja. Vaikeistakin ajoista Martti on löytänyt hämmästyttävällä tavalla lohdullisen puolen ja jopa pieniä ihmeitä.
- Kun työuran alkuaikoina sattui lumilinko särkymään, ei koko kuukauden aikana satanut lunta ollenkaan, Martti muistaa.
Ja hiljaisina aikoina on Martti saattanut viljellä talon vieressä olevaa kaurapeltoa ja tattaria tai olla toisten apuna rehunteossa.
Maalaistyöstä kun on tullut tapa, niin kuin myös muustakin kotitarveviljelystä.
- Maisemanhoitoa tämä enemmän on kuin mitään toimeentuloa. Vehnää, kauraa ja rikkaruohoa, Martti sanoo ja nauraa perään.

Teksti ja kuvat:
Arto Miettinen