Köyhiä on petetty aina

Helsingin Sanomien (22.8.) mukaan toimeentulotuen maksatuksessa on kunnasta riippuen viikkojenkin viiveitä. Uutinen antaa ymmärtää, että kaikki kunnat eivät valvontaviranomaisen puuttumisesta huolimatta piittaa lain asettamista määräajoista.  Takavuosina hyvinkin edistyksellisenä ja vauraana esiintynyt Oulun kaupunki on saanut  neljän sosiaalityöntekijän vuosipalkkaa vastaavan uhkasakon, kun toimeentulotuen maksatusta ei useista valvontaviranomaisen ukaaseista huolimatta ole pantu kuntoon.

Selityksenä viiveeseen on tarjoiltu lomakaudesta johtuvaa työvoimapulaa.  

Raivostuttavaa.

Elämme Euroopan Unionin julistamaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta.

Ketään ei pitäisi voida istuttaa mihinkään tehtävään kunnan keskushallinnossa ennen kuin hän on käsitellyt sata toimeentulohakemusta.  Tämän asian kuntoon saattaminen on tahdon asia.

Toimeentulotuki on viimesijainen mahdollisuus saada ruokaa, vaatteita tai katto päänsä päälle.  Nälkä, ihmisen perustarpeet ylipäätään eivät tunne vuosilomia.  Harkinnanvaraista osuutta lukuun ottamatta toimeentulotuen maksatus on rutiinia, yhteen- ja vähennyslaskua.  Sen laskutoimenpiteen tekemiseen tarvittava työvoima löytyy joka pitäjästä.  

Hesari listaa koko joukon kuntia, joita on jouduttu ojentamaan.  Onneksi Joensuu ei tällä kertaa ole siinä luettelossa, jos kohta täälläkin toimeentulotuki on ollut keskushallinnon silmätikkuna. Kun edellisen laman jälkeen suitset vedettiin oikein tiukalle,  yhdessä ainoassa silloisen peruspalvelulautakunnan kokouksessa saatettiin käsitellä yli viisikymmentä tukipäätöksestä tehtyä oikaisuvaatimusta. Jos puoletkin niistä kiertyi vielä valitusprosessiin, kymmenen markan kiistalle saattoi kertyä hintaa.

Tuskin asetelma on yleisesti ottaen oleellisesti muuttunut. Kun nyt sitten vielä valvonta- ja kanteluviranomaiset selvittelevät näitä viikkojen viiveitä ja kirkon diakoniatyöntekijät tahollaan lajittelevat sosiaalitoimen hylkäämiä apteekkikuitteja, voimme lyödä rintoihimme, että hyvinvointivaltion koneisto ainakin toimii.  Kun maan hallitus vielä kieltää kerjäämisen, köyhälle ei jää kahta vaihtoehtoa.     

Tiedän, että en välttämättä edusta Helsingin Hakaniemessä viitoitettua linjaa,  kun puolustan toimeentulotuen maksatuksen siirtämistä sille samalle luukulle, josta työmarkkinatuki maksetaan.  

Yhdeksänkymmentäluvun alussa noin seitsemänkymmentä kuntaa kokeili  toimeentulotuen perusosan maksattamista Kelan luukulta. Kokemukset olivat rohkaisevia ja kustannukset jokseenkin samat.  En ymmärrä, miten johtopäätösten tekeminen on voinut kestää kaksi vuosikymmentä.  

Kaikki puolueet hallituksesta oppositioon toistavat - aivan oikein - että ihmisen  pitäisi saada toimeentulonsa yrittämisestä, työstään tai ylipäätään omista varoistaan.  Kun tämä tavoite näköjään etääntyy kangastuksen lailla, viimesijaisen toimeentulon byrokratisointi ei ole viisasta.  Lakisääteisen tuen maksamisen viivyttäminen viikoilla on sadismia..

Siltä varalta, joku ei tiedä, kerrottakoon että työmarkkinatuen netto ja toimeentulotuen perusosassa on rapiat neljäsataa euroa kuukaudessa.  Molemmat ovat kohta viidentoista vuoden ajan jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä.  Jos toista onkin joskus korotettu, korotus on syönyt saman verran toista.

Tämän asian ottaminen vaaliteemaksi ei pelasta yhdenkään puolueen vaalitulosta.  Ei se kohenna äänestysprosenttia. Köyhää on kusetettu aina.

Meidän sivistyksemme ja ihmisyytemme mitataan ennen ja jälkeen vaalien sillä, miten pidämme huolta vähäosaisista.   Rikkaan hyvinvointi riippuu ratkaisevasti siitä, miten köyhä tulee toimeen.


- Erkki Kanerva -