Päivityksiä

Viime viikonloppuna päivitin tietämystäni suomalaisesta rock-musiikista. Hmm... on sittenkin parempi puhua elämyksistä, elävistä tarttumapinnoista ja kohtaamisesta myös tunteen tasolla. Onhan tätä tietoa karttunut, mutta se, minkä on vain lukenut tai hät´hätää syrjäsilmällä nähnyt telkkarista tai kuullut radiosta ei ole päässyt mitenkään osaksi sielunmaisemaa.

Olen jämähtänyt - niin kuin niin moni muukin keski-ikäinen - musiikkimieltymyksissäni ja -elämyksissäni sinne jonnekin, nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden liepeille.

Eikä siinä mitään. 70-luku ja vielä 80-luvun alkupuoli oli vilkasta ja monipuolista aikaa, ettenkö sanoisi suomalaisen rock- ja pop -osaston kultakautta. Pätii siitä aarteistosta ammentaakin.

Seitkytluvun pohjattoman aarreaitan runsaudensarvea pengoin tänä kesänä senkin takia kaksin käsin, kun kokosin 70-luvun henkeen järjestetyille syntymäpäiville pienoiskonsertin vuosikymmenen musiikista. Wau, että siinä olikin, mitä penkoa!

Oikeastaan ei voisi parempaa vuosikymmentä toivoa elettäväkseen, kun elettävänä on juuri se nuoruuden vaihe, jolloin on altis vaikutteille. Vaihe, jolloin musiikki jättää ikuisia jälkiä sieluun ja mieleen, jolloin sisältään voi löytää montakin porttia, joiden läpi kuljettuaan näkee ja kuulee maailman, jota ei tiennyt olevankaan.

Mutta kun nyt olen jo kuunnellut Hectorin Herra Mirandoksen, Wigwamin Nuclear Nightclubin ja Royalsin Spring 76:n ja muutamat muut nuoruuden muistot puhki cd:näkin (kasetithan ovat venyneet jo aikoja sitten kuuntelukelvottomiksi) autossa, ostankin tilalle jotain ihan muuta.

Musiikillinen tietämykseni, mutta ennen muuta siis elämykseni laajentui Jyväskylä Rockin ansiosta niin, että ainakin Happoradio on ehdoton hankittava. Paleface tulee hankintaan myös, varsinkin odotan uutta levyä ilmestyväksi, se kun on ehtaa suomenkieltä ja tällä räppärillä tähdellistä sanottavaa. Palefacesta varmaankin myöhemmin lisää, mutta se on vielä sanottava, että hänen uudella levyllään on mielenkiintoisia vierailijoita. Heistä mielenkiintoisin ehkä Hissu, eli Hilja Grönfors, suomalaisen romanilaulun ehdoton ykkönen, Kaustisellakin tunnustuksen saanut Mestarilaulaja.

Kyllä musiikki on sellainen siltainsinöörijaatinen, ettei paremmasta väliä! Näyttäkää rotko miten syvä ja leveä hyvänsä - joku keksii sävelen, laulun, kokoonpanon, joka rakentaa sillan sen yli ja kohta kaikki ihmettelevät, miten rotko tuntui joskus mahdottomalta ylittää.

Ja olihan siellä muitakin mielenkiintoisia nähtäviä ja kuultavia. Ja pitänee tunnustaa sekin, että kyllähän se oli vanha kunnon Eppu Normaali, jonka keikka kuitenkin, loppujen lopuksi oli huikeinta, mitä tarjolla oli. (Tähän on välttämätöntä mainita, että hurmokseen Eppujen edessä näkyi vajoavan myös nuorisosiipi, meidän Elli mukaan lukien. Eli se on jo sen luokan klassikkotavaraa, ettei se tarvitse käyttövoimakseen nostalgiaa ja nuoruuden muistoja puhutellakseen kuulijaa.)

Toinen päivitys -asia, johon törmäsin Jyväskylän reissulla liittyy museoon. Se on ollut jotenkin hämäränä näppituntumana tai jonakin uumoiluna mielessä jo aiemminkin, mutta nyt ajatus kirkastui. Minun lapsuus- ja jopa nuoruusaika (-60 ja-70 -luku) on historiaa. Siis museotavaraa.

Jyväskylän taidemuseossa oli erinomainen näyttely -60-luvun grafiikasta. Näyttely oli pystytetty niin, että museotilaan oli rakennettu asunto, joka oli sisustettu ajan henkeen ja taulut kuin aidon kodin seinillä. Se oli kokonaisvaltainen elämys ja kuten arvata saattoi, näyttelyä on kiitelty kovasti. Moni on tullut tekemään nostalgiamatkan lapsuutensa ja nuoruutensa esine- ja värimaailmaan.

Tämä on haaste meille pitäjämuseoiden ylläpitäjille ja tähän haasteeseen pitää vastata, jos aiomme pitää museomme ja toimintamme elävänä. On tämä haaste muutenkin. Ikiomalta kohdalta on tullut aika tajuta entistä selvemmin, että "ei mennyt aika koskaan palaa" ja että edessä on vähemmän aikaa kuin takana. Ei se tietenkään vielä tarkoita sitä, että otsaan on lyötävä totaalinen "parasta ennen päivää meni jo" -leima, mutta on sekin hyväksyttävä, että on asioita, joita ei enää päivitetä tuosta noin vaan. Tai ensinkään.

Leila M. Luukkainen