Syntyykö köyhyydestä luovuutta?

Uusimmassa  Farliga idéer -nimisessä kirjassaan Åbo Akademin liiketalouden professori Alf Rehn arvelee, että luovin kansa löytyi entisestä Neuvostoliitosta. Suunnitelmatalous viritti kansaan todellista luovuutta, kun ihmiset joutuivat pärjäämään arjen pienten helvettien kanssa.
      Olisiko tahti vieläkään muuttunut? Eiklöhän jo pelkkä savusaaste Moskovan päällä virittänyt mustan huumorin uuden aallon? Viisi vuotta sitten satiirinen Krokodil-lehtikin aloitti ilmestymisensä uudelleen. Piruilun eväät eivät vielä ole nyky-Venäjälläkään loppuun mutusteltu.
      Suomessakin ihmiset joutuvat kamppailemaan arjen huolien kanssa. Eivät kaikki, mutta  köyhimmässä päässä luovuutta pian tarvitaan. Köyhien määrä ei ehkä ole lukumääräisesti kasvanut, mutta monilla toimeentulovaikeuksien kanssa kamppailevilla tilanne on entistä tukalampi.
      Hallitus kehuskelee takuueläkettä hienona saavutuksenaan. Yksin asuvan täyttä kansaneläkettä saavan eläkkeensaajan eläke nousee noin 100 euroa kuukaudessa. Pitemmän päälle tämäkin etuus tulee edulliseksi valtiolle, koska pienintä kansaneläkettä saavien joukko koko ajan vähenee.
      Jos pappa tai mummeli sattuvat asumaan pienessä punaisessa mökissään tai peräti omakotitalossa, heidän energialaskunsa kasvaa ensi vuonna noin 250 euroa. Eikä tässä vielä kaikki. Ruuan hinta on noussut ja nousee edelleen. Eläkeläisten ostovoima hiipuu erityisesti tänä vuonna, koska indeksitarkistukset ovat pieniä ja inflaatio kiihtyy.  Monella on tekemistä laskujensa kanssa. Jääkö enää huumori ainoaksi lääkkeeksi arjen kurimuksessa?
      Venäläiset sentään osaavat löytää köyhyyden kurimuksestakin vitsailun aihetta. Joissakin jutuissa pilkahtaa toivon näkökulmakin:
      – Miksi leivässä on ollut viime aikoina omituinen sivumaku?
      – Leipomiseen on alettu käyttää jauhoja.

VESA KARVINEN
toimitus(at)ksviikko.fi