Seitsemän miljoonaa laivamatkaa vuosittain

Siihen he lässähtivät paapuurin puolelle, ikkunapaikalle, lähes samanaikaisesti kuin vanhat tutut.  Se pystytukkainen oli pukeutunut farkkuihin ja hihattomaan teepaitaan.  Hän hoiti puhumisen keskeytyksessä koko matkan. 

Raitapaitaisella on aivokasvain.  Siitä oli sopiva aloittaa.  Näin....

Minulla kuule on kokemusta sairaalasta.  Ei sitä pidä pelätä.   Sairaalan kirjeessä sanottiin, että aamulla kymmeneltä, mutta menin jo yhdeksältä, kun minua ei yhtään pelottanut.  Lääketiede on niin kehittynyttä, että ei leikkauksia pidä jännittää.

Leikkauspöydällä hoitaja pisti letkun suoneen ja sanoi, että nyt lähdetään. Yhdentoista jälkeen se herätteli ja sanoi, että iltapäivällä kotiin, mutta taksilla.  Minä kysyin, että milloinkas se tyrä leikataan.  Hoitaja sanoi, että se oli leikattu ja näytti paria laastarilappua nivusissa.

Ei pidä jännittää.  Kun kirje tulee, sinne vaan.   Ottavat siitä haavan kohdalta vähän hiuksia, mutta nehän kasvaa.  Leikkaukset on pikkujuttuja nykyään.  Ota minun puhelinnumero ja soita, kun se on ohi.  

Kitaristi soittaa hyvin.  Minä tilaan siltä sen Rautavaaran isoisän olkihatun.  Tai jonkun Irwinin kappaleen, jos se ei osaa suomalaista musiikkia.     

Ei se näköjään tunne Irwiniäkään.  Mutta hyvin soittaa.  Eiköhän taputeta.   

Se tyttö oli vasta yhdeksäntoista, kun tavattiin Moskovassa.  Siitä alkaen on oltu yhdessä.  Maistraatissa vihittiin.  Ei pidetty häitä, kun sinne olisi pitänyt kutsua sukulaiset ja naapuritkin.  Kostavat, jos ei kutsuta.   Kolme päivää ne Venäjällä juhlii vaikka kissan kuolemaa.   

Vaimon isä on vakavasti sairas.  Lääkäreiden mukaan hän saisi vielä viisi, kahdeksankin elinvuotta, jos menisi hoitoon, mutta en minä rupea maksamaan.   Venäjällä pitää nykyään maksaa lääkärille, hoitajille ja vielä leikkaussalistakin erikseen.  Ilman rahaa ei saa mitään.   Anopin voisin maksaa.  Sen kanssa soitellaan harva se viikko.

Ei se ole rahasta kiinni.  Mulla on rahaa, osakkeita, asunto, kesämökki.  Ymmärsin aikanaan sijoittaa venäläiseen öljybisnekseen.  

Sinne Punkaharjulle minä vetäydyn, kun haluan etäisyyttä eukkoon.  Hyvä vaimo se on, mutta ei sitä aina voi olla yhdessä.  Sen vuoksi Libanoniinkin hakeuduin.  Nyt on ikä  tullut vastaan. Eivät ota enää Kosovoonkaan.

Toukokuussa lähden Lappiin kaivamaan kultaa.  Eukko on Moskovassa kasvanut, se ei lähde maalle.   Ei se tule Punkaharjullekaan.  Molemmilla pitää olla tilaa hengittää.

Tämä avaruus on kuule niin laaja, että puoletkaan ei ymmärrä.  Minulla sitä on vähän tietoa elämästä avaruudessa, kun olen ollut Moskovassa. Sanovat, että kaksituhatta kaksikymmentä kolme se sitten nähdään.

Kaksitoistavuotiaasta olen tehnyt raskasta työtä.  Kahden vuoden kuluttua alan maksaa yksityistä eläkettä ja seitsemän vuoden kuluttua jään eläkkeelle.  Sitten matkustetaan.  Minä soitan sinulle.  Se numero ei näköjään pelaa tässä laivassa, mutta maissa se on ihan oikea numero.

Taloyhtiö on velaton ja yhtiövastike on pieni.  Joku lämmityskone pitää uusia,  mutta sen voi maksaa kerralla pois. Kyllä minä eläkkeelläni pärjään. Sitten matkustetaan.  Minä soitan.  

Tarjoilija varmaan huomasi, että sinun lasi ei vajene vaikka minä tilaan jatkuvasti. Jos minä en olisi suojannut, se olisi nähnyt, että otat omasta pullosta.

Eihän me olla lähelläkään laituria. Miten se nyt jo tarjoilun lopetti.  Tälle laivalle ei tulla enää koskaan.

Se kitaristi oli hyvä. Huomasitko, se tarkoitti meitä kun se kiitti rytmiryhmäänsä. Ostetaan terminaalista uudet liput ja kuunnella vielä toinenkin sivu.   

Tai jos otetaan yhteinen taksi.  Ajetaan ensin minut Merihakaan ja sinä jatkat siitä Kurkimäkeen.      


- Erkki Kanerva -