Hölmöilyä

Työministeri Anni Sinnemäki on huolestunut työmatkakorvauksista, joita maksetaan henkilöauton käytöstä. Sinnemäki arvelee, että sellaiset korvaukset ovat omiaan nakertamaan joukkoliikennettä, heikentämään sitä ja viemään siinä samalla maailman turmioon.

Tämä lienee mitä tyypillisin yksisilmäisen umpihelsinkiläisen näennäisvihreä ajatus, jonkalaisia on juolahdellut Sinnemäen ja hänen heimolaistensa päihin ennenkin.

Myös erinäiset yrittäjäpiirit käyvät taistoon kilometrikorvauksia vastaan  -eivät pelastaakseen maailman vaan tukeakseen lentoliikennettä. Niin siis Sinnemäki tulee tukeneeksi kannanotoillaan voimaperäisesti lentoliikennettä, jota hänen luulisi hillitsevän kaikin mahdollisin keinoin.

Esimerkiksi joukkoliikennettä, varsinkin raideliikennettä tukemalla ja kehittämällä.

Lentomatkustamisen vähentäminen olisi paitsi ympäristöteko, myös merkittävä elämänlaadun parannusta aikaan saava teko. Muutaman viikon tekokiireestä vieroittumisajan jälkeen moni jatkuvasti "lennossa" oleva ihminen huomaisi, miten paljon parempaa elämä on, kun siitä on karsinut turhan vouhkaamisen, joutavanpäiväisissä palavereissa istumisen ja kaiken maailman höttöseminaareissa juoksemisen.

Asialliset asiat - hauskoista ja mielenkiintoisista puhumattakaan - tulevat kyllä hoidetuiksi ilman, että suuri osa kansakuntaa syöksyy pitkin taivaita paikasta toiseen, niin ettei ilmaan meinaa enää edes muuttolinnut sopia. Luulenpa, että kokouksiin, seminaareihin ja symposiumeihin saataisiin näin laatua määrän sijaan. Ei olisi hullumpaa sekään, että vihdoin ottaisimme hyötykäyttöön kehittyneen tietoliikenteen tarjoamat mahdollisuudet. Nythän ne ovat lähinnä huvikäytössä.

Mistä tulemmekin huvimatkailuun, joka on asia sinänsä. Siinäkin uskon, että vähemmän olisi harkitumpaa, mieleenpainuvampaa ja parempaa. Omalta kohdalta tosin vähentäminen tarkoittaisi tätä nykyä jo miinuksen puolelle menemistä - edellisestä lentomatkasta on toistakymmentä vuotta eikä niitä nyt niin rupenaan ole ollut sitäkään ennen.

Vielä Sinnemäen lausuntoihin mennäkseni totean vain, että sinä päivänä, kun joukkoliikenne on oikeasti kaikkien ulottuvilla oleva vaihtoehto, lakkautettakoon oman auton käytöstä koituvien työmatkakulujen korvaaminen siihen paikkaan. Sitä päivää emme kuitenkaan tule näkemään, kuten Sinnemäenkin luulisi ymmärtävän.

Emme, vaikka monen mielessä se kajasteleekin toivottavana tulevaisuuden kuvana, koska se tarkoittaisi käytännössä pelkästään tiivistä yhdyskuntarakennetta eli karkeasti arvioituna sitä, että neljä viidesosaa Suomesta lakkautetaan. Varjeltukoon valtakuntamme siltä visiolta. Itäköön sen sijaan ja saakoon hyvän kasvualustan se visio, että siellä, missä joukkoliikennettä on, ihmiset lakkaisivat käyttämästä turhaan omia autojaan. Etteivät edes ostaisi niitä.

Mitä tulee matkakuluilla keplotteluun, sanalla sanoen veronkiertoon, on toinen asia, jonka luulisi hoituvan jollakin täsmällisemmällä keinolla kuin koko järjestelmän kaatamisella.

Toinen hullutus, joka paiskautui uutisista silmille, kun tulin muutaman päivän reissusta Venäjän Karjalasta ja ehkä senkin takia uutinen teki pysäyttävän vaikutuksen, oli löylynheiton MM-kisojen traaginen loppu.

Että ei ole ihmisen hölmöydellä mittaa, ei määrää. Elämällä sen sijaan on sekä mittansa, että määränsä ja useimmiten me pidämme ilmaiseksi saamaamme lahjaa niin suuressa arvossa, että pyrimme kaikin tavoin vaalimaan sekä sen laatua että määrää.

Vaan emme näköjään aina. Tämä tapaus on monen muun muistutuksen ohessa muistutus siitä, miten kaikenlainen ylettömyys - varsinkin yhdistettynä sairaaseen kilpailuviettiin, jota sitäkin pitäisi paremminkin hillitä kuin lisätä - pilaa itsessään hyvät asiat. Kuten nyt saunomisen. Tästä hullutuksesta ei puutu kuin joku yletön direktiivi, saunakieltolaki kieltämään koko saunomisen, kun kohtuus ei näköjään ole jokamiehen hyve tässäkään asiassa.

Leila M. Luukkainen