29.07.2010
15:19
Päivitetty 29.07.2010
15:33
Kihveli Soikoon!-festivaalilla soivat pyykkilauta ja narubasso
Hankasalmen Kihveli Soikoo!-festivaalilla soitettiin kummallisia soittimia – välillä jopa takaperin.

Ruotsalainen The Original Swedish Arvika Bluesbreakers soitti myös suomalaisia sävelmiä kuten Emma, Emma ja Juokse sinä humma. Tänä kesänä Hankasalmen Asemalla vietettiin juhlavuotta kun skifflemusiikkifestivaali Kihveli Soikoon järjestettiin jo viidennentoista kerran 16.-18.7.2010. Minulle Kihveli kokemus on ensimmäinen. Saapuessani Hankasalmelle junalla Jyväskylästä hämmästyin kuinka nopeasti siirryn kaupungin pölyistä keskelle maalaisseudun idyllistä maisemaa. Junamatka kestää vain vaivaiset 25 minuuttia. Vastassa minua on joukko iloisia paikallisia jotka ohjaavat minut vanhaan asemarakennukseen joka toimii nyt Kihveli Soikoon -toimistona. Vaikka festivaalin järjestelijöillä on kiirettä, leppoisa maalaishenkinen ilmapiiri ja upea yhteishenki on käsin kosketeltavaa. Niin vapaaehtoisista talkooväestä kuin työntekijöistäkin koostuva tiimi puhaltavat kaikki yhteen hiileen. Kaikilla onkin selvästi vain yksi ja sama tavoite, nimittäin järjestää iloiset musiikkifestivaalit josta jokainen voi nauttia.
Monipuolinen ohjelma
Kihvelin nelipäiväisen musiikkitapahtuma tarjosi kävijöille erittäin monipuolisen ohjelman. Esiintyjien kirjo oli värikäs ja laaja. Varsinaisen ohjelman lisäksi tarjolla oli paljon oheisohjelmaa kuten skiffle-leiri. Leiri oli suunnattu kaikille skiffle-musiikista kiinnostuneille soittotaitoon katsomatta ja neljän päivän aikana opetettiin mm. kuinka soi pyöränpumppuhuilu, purkkibanjo, narubasso ja pyykkilauta. Lisäksi eväitä annettiin esiintymistilanteisiin ja niitä taitoja pysivät leiriläiset testaamaan esiintymällä avajaisissa.
Perinteiseen tapaan lättähattujunan saapuminen Hankasalmen Asemalle avasi festivaalin. Kova helle ja hiostava kuumuus ei estänyt ihmisiä saapumasta paikalle vaan asema-alue täyttyi niin nuoremmista kuin vanhemmistakin Kihveli-faneista. Avajaisseremoniaa seurasi hulvaton savolaisen Mahottomat-bändin esiintyminen. Mahottomien energisissä tulkinnoissa riitti huumoria ja yleisö ei pidätellyt nauruaan. Kansanmusiikin ja skifflen rajoja rikottiin ja soittimiksi kelpasivat myös mm peltiämpäri, potta ja luutturätti.
Kihveliteltta täyttyi energiasta
Perjantain ulkomaalainen musiikkivieras tuli rajan takaa Ruotsista. The Original Swedish Arvika Bluesbreakers kuljetti Kihveliteltan yleisön lukuisten instrumenttien säestyksellä Amerikan etelävaltioiden ja Pohjolan metsien halki. Yhtyeen ohjelma oli pirteä sekoitus suomalaista ja ruotsalaista musiikikitraditiota joka sisälsi niin omia polkkaswing-sävelmiä kuin Carl-Michael Bellmanin juomalauluja sekä rakastettuja suomalaisia sävelmiä Emma, Emma ja Juokse sinä humma. Solisti Nikolai "Kudden" Lindholm ei ainoastaan hurmannut yleisöä kauniilla lauluäänellään vaan taitoi myös klarinetin, basson, pyykkilaudan, kazoon, kitaran ja balafonin soiton.
Perjantai päättyi illan kohokohtaan kun Hankasalmen omat skiffle-virtuoosit, isäntäbändi Werner Bros nousi lavalle. Tunnelma Kihveliteltassa oli taianomainen. Taidokkaat Wernerit tarjosivat yleisälle ison läjän positiivista miesenergiaa ja yleisö oli haltioissaan. Tänä vuonna bändi esiintyi kahtena iltana. Perjantaina kuultiin vanhempaa Werneriä miltei alkuperäiskokoonpanolla ja lauantai-iltana kuultiin Wernereidein uudempaa tuotantoa. Tällöin Tuukkasten veljesten lisäksi lavalle nousi taitavat kitaristi Jussi Reponen ja naissolisti Kirsi Laamanen. Laamanen täydensi mieskaaren sointuja upealla äänellään ja toi lavalle myös aimo annoksen pirteää naisenergiaa.
Musiikkia pyykinkuivaustelineellä, takaperin ja Elviksen aikakaudelta
Lauantaina lavalle astui Cleaning Women. Tuntui käsittämättömältä, että musiikki joka ensikuulemalta kuulostaa puhtaalta konemusiikilta onkin skiffleä. Cleaning Women on nimittäin kehitellyt ja rakentanut kaikki instumenttinsä itse mm. pyykinkuivaustelineistä, hengareista ja viininkäymisastioista. Näillä välineillä syntyi näyttävä kokonaisuus, jossa kuului vaikutteita sekä kone- että populäärimusiikista. Enpä olisi uskonut että pyykinkuivaustelineestä saa aikaiseksi niin paljon sointuja.
Hauskan esityksen tarjosi myös Nirep Nirun jonka kaikki laulut ja myös itse show esitettiin nurin perin ja lopusta alkuun. Bändi on ilmiömäisesti opetellut laulut imitoimalla väärinpäin käännettyjä nauhoja. Nirep Nirun tarjosikin yleisölle oivan musiikki visailun yrittämällä taivuttaa sanoja toiseen suuntaan. Nauruhermoja ei tarvinnut kenenkään siis säästellä.
Lauantai-illan ohjelman kruunasi Harry Fontana, joka yleisön hullaantuessaan soitti jopa yli kaksituntisen keikan. Helsinkiläissyntyinen, mutta nykyään Yhdysvalloissa asuva Fontana yhtyeineen toi Hankasalmelle tuulahduksen aitoa 50-luvun rockabilly-henkeä. Ja jos yleisöä on uskomista tuo tuulahdus oli oikein kaivattu sillä ihmiset jaksoivat tanssia aina aamun pikkutunneille asti.
Ei ihme, että jokainen jonka kanssa puhuin sanoi että joka vuosi on Kihveli Soikoon festivaalille palattava vaikka koti ei siellä olisikaan. Paikka ja ihmiset ovat ihastuttavia niinkuin musiikin antikin. Kotoisalta minunkin kolme päivää Hankasalmella tuntuivat ja niinpä kalenterissani monien muiden tapaan lukee ensi vuoden heinäkuun kohdalla KihveliSoikoon!
SUVI HYVÄRINEN
Mikä skiffle?

Lisää Kihveli Soikoon musiikkitapahtumasta, skiffle-musiikista sekä narubasson rakennusohjeet löytyvät täältä:
http://kihvelisoikoon.com
http://www.narubasso.fi
