Merja Närhi: Pitkä kesä

Minun kesäni alkaa jo helmi-maaliskuun paikkeilla. Puutarhamyymälöiden siemenkatalogit ilmestyvät ja kaikki ne ihanat pienet siemenet vievät mukanaan. Olohuoneen ikkunoiden eteen pitää raivata tilaa kylvöastioille ja pikkuruukuille. Huhti- toukokuussa alkaa taimien siirto omiin ruukkuihinsa ja hentojen kasvin alkujen totuttaminen ulkoilmaan. Tämä puutarhainnostukseni ei ole muihin perheenjäseniin tarttunut, lähinnä ihmettelevät. Teini-ikäinen tyttäreni ihmetteli taannoin Facebook-päivityksessään ”muiden äidit ulkoiluttavat koiria, meidän äiti ulkoiluttaa kukantaimia”.
      Vihdoin kesäkuussa pääsen siirtämään taimia oikeille kasvupaikoilleen. Ja joka kerta tila loppuu kesken ja taas on etsittävä paikka uudelle kukkapenkille. Tämä kesä on ollut melko haastava kukkahöperölle. Vettä pitää kantaa hurjia määriä. Viikonloppu poissa kotoa ja puutarhanhoito muuttuukin elvyttämiseksi.
      Mutta mieli lepää, vaikka ruumis välillä voihkiikin. Sormet mullassa vesiheinää vastaan taistellessa voi hetkeksi unohtaa kuntatalouden kurjuuden. Lounassalaattiin tarvikkeet omasta kasvihuoneesta auttavat näkemään ja kokemaan arjen suurta kaunetta. Ja toiveissa tietysti on, että kesän kauneuden kokemus kestää myös marraskuun myrskyihin saakka ja antaa voimaa tulevalle valtuustovuodelle.
      Myrskyjä onkin varmaan luvassa. Säästä en tiedä, mutta kuntapäättäjinä Äänekosella jouduimme alkukesästä jo lähes myrskynsilmään. Sanan säilä lensi välillä kovaa ja korkealta. Ajauduimme tilanteeseen, jossa oikeisto- ja vasemmistopuolueet olivat jo lähes tukkanuottasilla. Päätöksiä saatiin kuitenkin aikaan ja vieläpä päätöksiä, jotka pohjautuivat demareiden esityksiin. Syksyllä meidän on taas kokoonnuttava saman pöydän ääreen ja yhteistyötä on tehtävä.
      Tunteiden hieman tasaannuttua kesän korvalla päätimme, että meidän on tehtävä jotain, jotta yhteinen sävel päätöksentekoon löytyisi. Ja löytyihin se. Viime viikonloppuna Äänekoskella jazz-hulinoissa oli mukana yllätysesiintyja, kaupunginhallituksen kuoro! Edellisillan harjoituksiin eivät aivan kaikki hallituksen jäsenet päässeet, mutta niin vain lauantaina laulaa luikautimme hyvässä yhteishengessä koko kaupunginhallitus kuntalaisen iloksi kuusi kaunista laulua. Ei tarvittu kalliita konsultteja avaamaan yhteihengen solmuja, eikä pitkiä palavereja. Laulussa on voimaa. Ja sitäpaitsi yhteisen sävelen löytäminen oli yllättävän helppoa, saimmehan kerrankin olla kaikki äänessä yhtäaikaa.

MERJA NÄRHI
Äänekoski