Yhteistoiminta on täyttä teatteria

Yrityksissä noudatettava yhteistoimintalaki on noussut taas ajankohtaiseksi lukuisten työpaikkojen lopettamisissa ja joukkoirtisanomisissa. Yhteistoimintalaki ei vastaa tätä päivää, sillä siinä ei anneta työntekijöille aitoa vaikuttamisen mahdollisuutta irtisanomisneuvotteluissa.
      Suomessa työvoiman joukkoirtisanomisia säätelee perustelujen osalta lähinnä työsopimuslaki ja neuvotteluvelvoitteen osalta yhteistoimintalaki. Yhteistoimintalaissa ei ole kuin joukko määräyksiä jotka koskevat lähinnä ilmoitusaikoja ja neuvotteluvelvoitteen kestoa. Enimmillään tämä neuvotteluvelvoite on kuusi viikkoa jonka jälkeen työnantaja voi tehdä päätöksen itsenäisesti.     
      Tämä työnantajan suvereeni päätöksenteko-oikeus on kaiken ongelman ydin.
      Suomessa on totuttu siihen, että yrityksien omistajien oikeus yritystoimintaansa on koskematon. Tähän on perustelunsa mutta kolikolla on toinenkin puoli. Yritykset ovat usein saaneet toimintaansa suoraan yhteiskunnan tukea muodossa tai toisessa. Samoin yritykset ovat saaneet yhteiskunnan verovaroilla koulutettua ja osaavaa henkilökuntaa. Tällöin on hyvin perusteltua vaatia myös huomattavasti suurempaa vastuuta toiminnan lopettamistilanteissa.
      Yhteistoimintalakia tulee kehittää niin että siinä on aito sopimisen velvoite. Mikäli työnantaja ja työntekijät eivät pääse asioista ratkaisuun voisi tämän ratkaisun tehdä ulkopuolinen elin. Tämä ulkopuolinen taho voisi ottaa huomioon aidosti toiminnan jatkamisen mahdollisuudet tai sen myynnin halukkaalle ulkopuoliselle toimijalle. Mikäli toiminnan lopettamiseen tai irtisanomisiin on perustelut se voisi määrätä työnantajan antamaan tukea työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja tätä kautta auttaa uuteen ammattiin siirtymistä. Vastaavankaltaisia järjestelmiä on olemassa jo useissa Euroopan maissa joten mikään mahdoton tällaisen järjestelmän rakentaminen ei ole.
      Meillä on viime vuosilta lukuisia esimerkkejä muun muassa teollisuuden alasajoista joissa työnantajien perustelut toimintojen lakkautuksille on työntekijäpuolen osalta voitu kumota. Työntekijät ovat esittäneet omia vaihtoehtomalleja ja jopa halukkaita ulkopuolisia ostajia toiminnoille on löytynyt. Siitä huolimatta työnantajien päätökset ovat pysyneet ennallaan ja toiminnat Suomesta lopetettu. Näin ei voi olla, mikäli haluamme hyvinvointivaltiomme säilyttää.  On varmasti kaikkien yhteinen etu, että pyrimme pitämään teollistakin toimintaa Suomessa kaikin keinoin. Tämä ei onnistu ilman riittäviä työlainsäädännön muutoksia.

JUHO KAUTTO
palkkasihteeri
Paperiliitto