Kerjäämään, kerjäämään

Mikään ei ole surkeampi näky kuin maassa polvillaan sateessa kyhjöttävä ihminen pahvimuki kourassa. Mukissa kolisee pari lanttia ja ohikulkijan sydäntä kouraisee: löytyisiköhän minulta pari kolikkoa? Eurooppalaiset kerjäläiset ovat rantautumassa Suomeenkin.

Näky ei ole kuitenkaan niin itsestään selvä kuin luulisi. Miten niin monilla kerjääjillä on ollut varaa matkustaa läpi Euroopan tänne asti? Ovatko kaikki tulleet tänne sattumalta vai onko heitä opastettu? Miten kerjuupalkkioilla on varaa syödä, asua, käyttää busseja täällä Pohjan perukoilla? Ja vielä lähettää rahaa sukulaisille kotimaahan.

Nyt joku ei täsmää.

Suomalaiset eivät ole tottuneet kerjäläisiin. Viimeeksi katovuosina 1800-luvun lopulla nälkiintyneet ihmisjoukot vaelsivat Suomessa etsimässä ruokaa. Monet kuolivat nälkään ja pakkaseen. Sen jälkeen on koetettu pitää ihmisistä edes jonkinlaista huolta.

Vaikeissa oloissa asutettiin muun muassa kolmesataa tuhatta karjalaista  supistuneen Suomen alueelle. Toki 1970-luvulla kymmeniä tuhansia suomalaisia lähti esimerkiksi Ruotsiin parempaa elämää hakemaan. Pääsääntönä on ollut kuitenkin hyvinvointivaltion eetos: köyhimpiäkään ei jätetä ihan heitteille.

Tästä perinnöstä katsoen kerjäläiset hätkähdyttävät. Ilmeisesti monissa paikoissa laiminlyödään kokonaisia ihmisryhmiä.

Kerjääminen muistuttaa meille myös ikävästi siitä, miten lähellä suistuminen köyhyyteen onkaan. Siitä koetetaan selvitä tyrkkäämällä pari euroa kuppiin. Monien mielestä tämä on virhe. Itse ex-pääministerikin vetosi radiossa: älkää antako kerjäläisille rahaa.

Tämäkös sai yleishumanistit ja muut puunhalaajat raivostumaan: me yritämme lakaista vain kerjäämisen pois näkyvistä. Kerjääminen ei poistu jos se kätketään maton alle, he kaakattivat. Poistuuko se sitten maton päällä? Kerjääminen ei poistu myöskään kerjäämällä!

Mitä myönteisimpiä me olemme, mitä paremmin täällä kerjääminen kannattaa sitä laajemmalti sana kiertää: kaikki Suomeen, siellä kannattaa kerjätä. Tämän lisäksi Suomi kustantaa EU:n määräysten mukaisesti myös tulijoiden asumista, sosiaaliturvaa, lääkäripalveluita, koulutusta jne. Äkkiä meillä on massiivinen tulijaongelma, joka maksaa. Maailmaasyleilevä hyvyys ei siis ole ratkaisu. Tarvitaan järkeä ja ehkäiseviä tekoja.

EU on pontevasti säätänyt kaiken maailman lakeja ihmisten suojaksi ja vahtii niiden täytäntöönpanoa jäsenmaissaan. Miksei se pakota Romaniaa, Bulgariaa ja muita ”tulokkaita” hoitamaan ihmisoikeuskysymyksiään paikan päällä? Ennen ei ole asiaa eroalueelle ennen kuin annatte ihmismäiset olot vähemmistöillenne. Sen sijaan odotetaan että ongelma siirtyy jonkun muun valtion alueelle ja sitten aletaan potevasti vaatia, että tämä valtio hoitaisi toisen  laiminlyönnit. Tämä on törkeää.

Kuka hyötyy kurjuudesta? Tämän kysymyksen esitti jo aikoinaan Karl Marx ja se on yhä hyvä kysymys.

Köyhyydestä hyötyvät ihmiskauppiaat, mafia ja pääoma. Nämä junailevat köyhiä eri puolille halvaksi työvoimaksi ja rahastavat välistä. Euroopan pääomaeliitti sallii tämän , koska tuotanto tarvitsee halpaa työvoimaa jopa Euroopassa. Kaikkein kurjimmat roudataan kerjäämään ja heiltä peritään sitten maksuja laihoista päiväsaaliista.

Tästä kylmästä rikollisuudesta köyhyyden takana ei selvitä ”rakastetaan kaikki hyväksi”- fiilistelyllä, vaan tarvitaan lainsäädäntöä, sanktioita ja ongelmiin puuttumista jo niiden alkulähteillä. Se mikä ensin näyttää julmalta saattaa lopulta johtaa ihmistn olojen paranemiseen omassa kotimaassaan. Se vaatisi sitkeää painostusta ja ihmisten auttamista paikan päällä.

Ehdotankin, että kaikki yleishumanistit kerääntyvät yhteen, anovat valtiolta projektirahaa ja työttömiä kirvesmiehiä ja lähtevät Romaniaan rakentamaan asuntoja kerjäläisille. EU:lta saataneen rakennusmateriaaleja.

Median huomio on suunnattava projektin kautta näiden maiden hallituksiin, jotka häpeällisesti laiminlyövät vähemmistöjään. Hallitukset kestävät rötöksiä, rikollisuutta, petoksia, mutta julkisuutta ja häpeää ne kammoksuvat. Pannaan ne häpeämään.

Jos tumpelosta teatteriohjaajasta on projektissa apua, niin olen mukana.