Greenpeacen tiellä eteenpäin

Hallituksessa valmistellaan julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan tuntuvia kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksia. Kaavailu hermostuttaa erityisesti kansalaisjärjestöjä, sillä niiden hankkeet ovat edullisuudestaan huolimatta varmaankin ensimmäisiä karsinnan kohteita.

Ei tarvitse olla erityinen politiikan tuntija ennustaessaan, että kokoomus ja keskusta vievät kehy-leikkaukset hallituksen budjettiesitykseen, kun valmisteilla on kokonainen leikkuulista.

Luonnonsuojelujärjestöt ovat nimenneet jo  porvarihallituksen maamme mustimmaksi hallitukseksi miesmuistiin ympäristön kannalta. Nyt siitä on tulossa mitä ilmeisimmin myös kehitysyhteistyötä alas ajava hallitus.

Että sellaisessa hallituksessa ne vihreät haluavat siis yhä istua kököttää.

Tämän kesän puoluekokouksista ei jäänyt paljoa käteen kansalaisille eikä edes politiikan tarkkailijoille lukuunottamatta demareiden ilmeisen onnistunutta kokousta.

Keskustan puoluekokouksessa vaihtui puheenjohtaja eikä siitä sen enempää. Kokoomuksen puoluekokouksesta en muista yhtään valintaa tai linjausta, joka olisi ollut muistiin merkittävää. Vihreät, ajoikohan se ”ykkösketju” taas näytösluontoisesti joku aamu fillareilla kokoukseen?

Kokoomuksen kokouksesta kannatti noteerata kuitenkin yksi juttu. Se oli Greenpeacen järjestämä provokaatio, jolla järjestö halusi kyseenalaistaa kokkareiden viherpesukampanjan. Sen mielenilmaisun viesti oli, ettei vihreyttään mainoksin hehkuttava puolue vakuuta luontojärjestöjä, jotka yksissä tuumin ovat moittineet hallituksen energiapolitiikkaa ydinvoimahankkeista ja turpeen pitämisestä yhä tuettavana polttoaineena.

En ole villitsemässä muiden kansalaisjärjestöjen edustajia häiriköimään puoluekokouksiin. Greenpeace oli miekkarillaan kuitenkin sikäli oikeilla jäljillä, että se osoitti kansalaisille ja muille järjestöille suuntaa, mihin niiden kannattaisi katseensa siirtää edunvalvonnassaan ja vaikuttamisyrityksissään.

Puolueet ja niiden tärkeät kokoukset on syytä ottaa vakavasti järjestöissä ja eri yhteisöissä. Puoluekokoukset jos mitkä ovat oivallinen paikka hakea huomiota erilaisille yhteiskunnallisille kysymyksille ja samalla vuorovaikutusta poliittisten liikkeiden kanssa. Näin liikkeet voivat ikäänkuin pakottaa puolueet noteeraamaan niiden sanoman ja nostaa politiikan esityslistoille asioita, jotka ovat vaarassa jäädä katveeseen.

(...)