Poliisiorganisaation pitkä marssi

Ministeri Holmlundin hätäkeskusjaossa kokoomusministerit näyttäisivät saavan kukin oman hätäkeskuksensa. Holmlund perusteli ratkaisuaan muun ohessa sillä, että hätäpäivystäjien ammattitaito vaatii jokaiselle pätkän merenrantaa. Kriitikko arvelee, että kun rantaviivaa on rajallisesti, alueista tuli turhan suuria. 

Nyt poliisijohto rakentaa valmiuskeskuksensa hätäkeskusjaon mukaisesti samoille paikkakunnille.  Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen on sanonut, että erillisen hallinnon sijaan hätäpäivystys olisi pitänyt rakentaa poliisiorganisaatioon. Lipposen toisen hallituksen kunta- ja hallintoministeri Martti Korhonen sanoi aikanaan, että näihin valtion paikallishallinnon ratkaisuihin liittyy aina vahvoja ammatillisista reviireistä lähteviä odotuksia.   

Näistä eri asiayhteyksistä lainatuista puheenvuoroista saan aasinsillan poliisiorganisaation pitkään marssiin, johon tuo Martti Korhosen osuva pohdiskelukin liittyy.

Seitsemänkymmentäluvulle saakka tarvittiin  26 poliisilaitosta ja 222 nimismiespiiriä tuottamaan poliisipalvelut tähän pieneen maahan.      

Seitsemänkymmentäluvun alussa poliisi pääsi vähän yllättäen työaikalain piiriin.  Oli luovuttava erinomaisesta kyläpoliisijärjestelmästä ja polkaistava tyhjästä poliisiyksiköiden välinen yhteistoiminta, jotta voitiin taata edes jonkinlainen lähtövalmius.   

Yhteistoimintajärjestely tehtiin väliaikaiseksi, mutta juuri ministeri Korhosen tarkoittamista vahvoista ammatillisista intresseistä selittyen seuraava siirto tehtiin vasta 1996. Tuolloin perustettuja yhtenäisiä kihlakuntia edelsi nimismiesten olemassaolon taistelu, jonka viimeisiä rintamakomentajia oli nykyinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero.  Nimismiespiirit lakkautettiin, mutta ammattikuntana nimismiehet onnistuivat neuvottelemaan kihlakuntauudistukselle niin hyvän hinnan, että sillä paikallishallinto paikkasi taskunsa.    

Oli muitakin yrityksiä uudistua.  Jo 1972 kaavailtiin nykyistä poliisihallitusta. Kun se nyt on perustettu ja lääninhallitusten poliisipostikonttorit suljettu, uskotaan päästyn  kahden portaan hallintoon. Onko se sitä ja saavutetaanko hallinnosta kaavaillut  säästöt, jää kyllä vielä nähtäväksi.

Jacob Södermanin johtama parlamentaarinen poliisikomitea sai 1983 tehtävän esittää poliisihallinnon kokonaisuudistus.  Keskusrikospoliisi ja  Liikkuva poliisi masinoivat julkisen keskustelun, joka repi Södermanin mietinnön ennen kuin se oli kansissa.   Erillisyksiköt pelkäsivät,  että niiden erityisasema valikoida tehtävänsä, menisi komiteamietinnön myötä.

Turvattomuudella pelottelu toimi jokerina silloinkin.       

Siirtyminen lähes kolmestasadasta poliisiyksiköstä runsaaseen pariinkymmeneen oli neljän vuosikymmenen ammatillisten intressien taistelu.  

Nyt poliisiyksiköt kykenevät järjestämään palvelut itsenäisesti.   Toisin kuin yhteistoimintajärjestelyissä, johtosuhteet ovat nyt selvät ja maakunnan poliisijohto yksissä käsissä. Poliisihallinnon talouteen asetetut odotukset voivat ehkä toteutua kun lakkautettujen yksiköiden päällikkökaarti jää eläkkeelle ja esikuntiin panostus puretaan kenttätyöhön.  

Hätäkeskuksia ja äsken uutisoituja valmiuskeskuksia lukuun ottamatta poliisihallinnon organisatoriset uudistukset lienevät paljolti ministeri Rajamäen perintöä Holmlundille.   Kysymys kolmen rinnakkaisen ja päällekkäisen valtakunnallisen organisaation tarkoituksenmukaisuudesta jäi vieläkin vastaamatta.  

Mitä hätäkeskusten sijaintiin tulee, ammattitaitoisen johtamisen siirtäminen päivystyksistä kentälle on jo lyhentänyt poliisin välimatkaa hätäkeskuksiin.   Perustettavilla valmiuskeskuksilla  puretaan poliisipäällystön passiivinen varallaolo ja luodaan aktiivinen tilannevalmius.

Luulen, että jos unohdetaan aluepolitiikka, nyt askeleet käyvät periaatteessa hyvään suuntaan.  


- Erkki Kanerva -