Laman pitkä varjo

Edellinen, kotimainen lama on tapana selittää luottosäännöstelyn purkamisella, mutta kyllä joku vastuu täytyy panna niille luotonantajillekin, jotka eivät olleet ymmärtävinään, mitä ylivelkaantumisesta aina seuraa.  Sama moite  koskee tätäkin lamaa, nyt ehkä enemmän amerikkalaisia luottolaitoksia.

Omaan kulttuuriperimäämme kuuluu, että velat maksetaan.  Kun edellisen laman jälkeen tahdottiin pelastaa pankit ja osakkeenomistajat,  oli kohtuullista, että myös yksityishenkilöiden suhteen perimämme antoi periksi.

Tammikuussa 1993 säädettiin laki yksityishenkilön velkajärjestelystä. Pelkistetysti se tarkoittaa,  että jos yksityishenkilön ylivoimaisiksi käyneet velat eivät ole syntyneet  rikoksesta,  tai kevytmielisyydestä,  niitä voidaan järjestellä velkojien kustannuksella.   Velkajärjestelyssä velat ja tulot lasketaan erikseen yhteen ja velallinen luovuttaa velkojiensa jaettavaksi sen osan tuloistaan, joka toimeentulon minimin jälkeen hänelle jää.  Käräjäoikeuden viideksi vuodeksi vahvistamaa maksuohjelmaa tunnollisesti noudattaen ylivelkaantunut voi päästä uuteen alkuun.

Muutamat pankinjohtajista, jotka tuulettivat rahaa maailmalle, silloin kun laina-aika oli vähintään viisi vuotta ja pankinjohtajan urakierto kaksi, toimii nyt velkajärjestelijänä.  Ensisijassa velkajärjestelijä katsoo, että velkaantuminen ei selity velallisen kevytmielisyydestä, joka on siis este velkajärjestelylle.       

Pankinjohtajien mahdollista kevytmielisyyttä taidettiin kysyä vain Säätöpankissa, joka sitten jaettiin yhtä kevytmielisesti toimineiden liikepankkien pelastamiseksi.  

Silloin harjoitetun talouspolitiikan varjo lepää vielä pitkään ja raskaana monen ahkerasti uurastaneen, isänmaahansa uskoneen ihmisen yllä.

Tässäkin lamassa on taas rakennettu suojaa osakkeenomistajille.  Valtio ja yksityistaloudet ovat saaneet luvan velkaantua, tunnollinen palkansaaja kantaa vastuun. Yksityistalouksien velkaantumisaste on  - äkää hirttäkö, jos muistan väärin  - 113 prosenttia.

Yhden harrastuksistani kautta tiedän, että ylivelkaantuminen koetaan usein työllistymisen esteeksi, kun asiaa kysytään työttömältä itseltään.  Kun  vouti laskee kuukausittain muutoinkin niukoista tuloista ulosoton suojaosuuden ja jakaa loput velkojille, se alkaa vähitellen kysyä työmotivaatiota.

Vähän kuin jälkiään peittääkseen Vanhasen hallitus antoi lakiesityksen velkajärjestelylain 30 §:n sisällön muuttamisesta niin, että velkajärjestelyssä maksuohjelman kesto olisi nykyisen viiden sijaan pääsääntöisesti kolme vuotta.  Jos velkoja on yksityishenkilö, tai jos velka on syntynyt takaussitoumuksen  takaisinsaannista, maksuohjelma voidaan määrätä kestämään viisi vuotta.

Esitys on perusteltu.  Kolme vuotta nälkärajalla kituuttaen ja sitten se on ohi.  Työkykyinen voi hakea työtä, tietäen että jonakin päivänä palkka tulee omaan taskuun. Sitä paitsi, perinnän tuotto velkajärjestelyn kautta lienee ykkösprosentteja kokonaissummasta. Lyhennetty maksuohjelma kannustaa hoitamaan velkajärjestelyn kautta ne velvoitteet, jotka koskaan on hoidettavissa.

Ja onhan se nyt sitten taas viesti luotonantajille, että lainaa ei pidä jakaa provisiopalkalla, vaan tarkoituksella ja ehdoin, että velallinen kykenee vastuunsa hoitamaan.   

Yleensä hallituksen esitykset jalostuvat eduskunnan valiokunnissa, kun oppositiokin pääsee mukaan. Tietysti riippuen vähän siitäkin, ketkä edustajista ovat paikalla, ketkä vaalitöissään.  Nyt näyttäisi käyneen niin, että luotonantajien lobbarit onnistuivat velkaneuvojia paremmin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa..

Hallituksen esityksestä poiketen lakivaliokunta avasi lain seuraavankin pykälän ja lisäsi siihen virkkeen, joka saattaa vesittää hallituksen hyvän tarkoituksen kaikkein tunnollisimpien velallisten kohdalla.

Laki tulee nyt siis voimaan sellaisena, että jos velallinen on tiukasta maksuohjelmasta huolimatta onnistunut säilyttämään omistusasuntonsa, velkoja voi hakea maksuohjelmaan kahden vuoden jatkoajan,  jonka laskeminen saatetaan määrätä aloitettavaksi jostakin määräämättömästä ajankohdasta sen jälkeen kun maksuohjelma on tavallisen velkojan osalta jo päättynyt.

Joku roikkuu löysässä hirressä vieläkin.


- Erkki Kanerva -