Pyynti ja saanti

On tietenkin hivenen kohtuutonta verrata Ruotsin prinsessahäitä  ja Suomen Tasavallan uuden hallituksen muodostamista, mutta kyllä niissä samoja median synnyttämiä piirteitä. Kuninkaallinen loisto on tietenkin omaa luokkaansa, mutta kyllä uutta Mari Kiviniemeäkin on kuvattu yllin kyllin. Ja jopa takaa päin. Julkkiskultti on ulotettu niin korkealle kuin mahdollista.

Nyt nimitetty hallitus saa kuitenkin työskennellä vain hetkisen. Jotkut saattavat nimitellä sitä jopa nukkehallitukseksi. Siitä huolimatta, että pääministeri on julistanut hallituksensa keskittävän kaiken voimansa talouden ja työllisyyden hoitoon.

Niinpä. Yleensä on ollut ja tulee olemaan niin, että jos noissa molemmissa elementeissä tapahtuu positiivista kehitys, hallitus katsoo sen ansiokseen. Päinvastaisessa tapauksessa hallitus syyttää ulkoisia tekijöitä. Viimeaikaiset, tosin toisaalta ristiriitaiset ennusteet ovat luvanneet kokonaistalouteen hieman valoisampaa.

Samoin työllisyyteen, vaikka edelleen noin 300 000 suomalaista on työtä vailla, eikä varsinaista vapautusta työttömyyden orjuudesta heille ole näköpiirissä. Kesä harhauttaa näissäkin tilastoissa suuntaan jos toiseenkin, mutta tuleva syksy kertoo paljon siitä missä mennään.

Etelä-Afrikan vuvuzela-torvien raikuessa ja puuduttavaa potkupalloa seurattaessa Martti Hetemäen verotyöryhmä julkisti myös  pääosin oman veromietintönsä. Kokoomuksen ja Jyrki Kataisen kädenjälki näkyy tässäkin. Monivärisen puolueen ja sen kiiltokuvapojan pitää jo nyt huolehtia omistaan ja viestittää heille, että jee-jee-politiikka jatkuu vastaisuudessakin, jos heille valtikka annetaan.

Mietinnön pääviesti on se, että hyväosaisten verotusta kohdellaan edelleen silkkihansikkain. Tavallisella elämistään palkallaan yrittäville kerrotaan, että suurituloisten verotus kevenee eniten. Progressiivisen ansiotuloverotuksen tuloeroja pienentävä vaikutus pienenee. Tuleekin muistaa, että uusi hallitus päättää tästä verouudistuksesta.

Mietinnön mukaan  veroalet korvataan valtiolle nostamalla tuotteiden ja palvelujen arvonlisäveroa kahdella prosenttiyksiköllä. Kokonaisuutena julkisen talouden vaje tulee kasvamaan eli on otettava lisää velkaa tai ryhdyttävä laatimaan erilaisia leikkauslistoja. Tuloverotuksen kevennys olisi tullut tehdä pieni- ja keskituloisille, mutta sehän ei sovi Kokoomukselle ja Kataiselle.

Veromietinnön päälinjojen toteutuessa edessä on oikeastaan työn verotuksen kiristäminen. Sitä on pikkuovelasti yritetty pimentää edellä mainituilla kikkailuilla. Edessä on kuitenkin myös se totuus, että äänestäjäthän loppujen lopuksi päättävät tulevissa eduskuntavaaleissa, kuinka tässä loppujen lopuksi käy.

Leikkauslistoja on joka tapauksessa tehtävä seuraavassa hallituksessa. Sitä ennen saamme kuulla runsain mitoin katteettomia lupauksia ja pelottavia uhkailuja, kunhan puolueiden välinen tasaiselta nyt näyttävä mittelö todella käynnistyy.

Mutta mitäpä sitä turhia murheita kantamaan, koska meillä on tämä maailmanmainio facebook. Ilmiö, jota jostain kumman syystä on ryhdytty kutsumaan sosiaaliseksi mediaksi. Niinpä onkin alkanut tuntumaan, että nykysuomalainen on sosiaalinen mieluummin tietokoneruudun kuin oikeiden ystävien kanssa. Facebookin voi täyttää jonnin joutavilla, vaarattomilla henkilökohtaisuuksilla ja kivaa on. Jee.

Vanhakantaisena reliikkinä tuli kuitenkin näin Juhannuksen alla mieleen eräs Lauri Viidan säe runostaan ”Pohjan satakieli”. Kas näin: ” Se lauloi illasta puoliyöhön, ja taas kun leimahti koilliseen uus liekki uusine toiveineen, se heräsi laulaja, laulajan työhön ja oksalla omenapuun koko suvisen kuun se sepitti säkeitään armaalleen”.

Hyvää Juhannusta !