Taidekeskus Salmela on unelmakesätyö

Taidekeskus Salmela on Tuuli-Annikki Monolalle unelmakesätyöpaikka, jossa sattuu ja tapahtuu kulttuurin saralla  koko kesän.

Mäntyharjulainen Tuuli-Annikki Monola on unelmakesätyössään Taidekeskus Salmelassa. Hän on Salmelan leivissä toista kesää ja pitää työtä unelmakesätyöpaikkana.
– Taiteen myyntiä, ryhmien ohjausta, näyttelyn ripustamista, näyttelyalueella olevien ihmisten opastamista, luettelee Monola päiviensä sisältöä.
Viime kesänä hän vuorotteli Domanderintalon ja Salmelan päärakennuksen välillä, mutta tämän kesän hän viettää päätalolla festivaalijohtajan varahenkilönä. Näyttelytyöntekijän työtehtävien laajuus miellyttää Monolaa, sillä mikään päivä ei ole samanlainen.
– Alueen ja Salmelan historiasta on mukava kertoilla. Myös kaikista kesän taiteilijoista on olemassa perustietopaketti ja jos joku haluaa tietää tarkemmin, tiedän, mistä voi hakea tietoa.  
Ja vaikka päivät pitkät näkee samat taulut ja teokset ympärillään, niistä löytää jatkuvasti jotakin uutta.
– Ryhmissä nousee esille monia mielenkiintoisia keskusteluja. Ihminenhän näkee vain sen mitä haluaa, eikä sitä mitä  kaiken taakse kätkeytyy.
Töiden katsomiseen vaikuttaa Monolan mukaan myös ihmisen oma elämäntilanne, tunnetila ja elämänhistoria.
– On mielenkiintoista, että jos tulen tänne äitini ja mieheni kanssa, näen työt aivan eri tavalla. Sitä katsoo silloin enemmän ulkopuolisena kuin työroolissa. Myös taitelijat ovat sanoneet, että he saattavat nähdä työnsä aivan eri tavalla muutaman vuoden kuluttua.

Oma harrastuneisuus tuo työt lähelle

Näyttelyopastusta helpottaa myös se, että Monola on harrastanut maalausta ja piirtämistä aina jossain muodossa.
– Varsinkin vesiväreillä on tehnyt paljon ja laveeraaminen on minun juttuni. Vesiväreillä saa kauniita ja herkkiä juttuja esille. Myös öljyvärejä olen käyttänyt. Lisäksi hiilipiirtäminen ja croques -tekniikka kiinnostavat.
Tuuli-Annikki Monola käy erilaisissa taidenäyttelyissä aina kun kohdalle sattuu. Etenkin nykytaide kiinnostaa, mutta Monola arvelee olevansa kuitenkin enemmän esittävän taiteen ystävä, toki abstrakti osastokin menee välillä.  
– Olen käynyt Salmelan näyttelyissä jo vuosia, samoin Kiasmassa.
Kuluvan kesän näyttelytöistä Monolaa puhuttelevat eniten Samuli Heimosen ja Annuli Viherjuuren työt.
– Heimosen työt ovat moniulotteisia, eikä ne työt ole kerralla katsottu. Myös hänen tekninen osaamisensa on huikeaa.  

Kätilöksi muutaman vuoden kuluttua

Vaikka 22-vuotias Monola on monipuolinen taiteen harrastaja, niin tuleva työ ja ammatti löytyy aivan muualta.
– Olen ensimmäisen vuoden kätilöopiskelija. Samanlaisia vuorovaikutus-  ja asiakaspalvelutaitoja siinä tarvitaan kuin tässäkin.
Hoitoala on ollut aina Monolan toiveammattien ykkösenä.
– Jo koulussa luin ihmisbiologian kirjat kannesta kanteen.  
– Jätin kätilöopinnot odottamaan kahdeksi vuodeksi Helsingissä ja lähdin lukion jälkeen vuodeksi au-pairiksi Yhdysvaltoihin. Se oli ainutlaatuinen ja hieno mahdollisuus lähteä maailmalle. Olin lastenhoitajana New Yorkissa ja San Franciscossa.  
Sujuvan englannin kielen lisäksi lastenhoitoreissulta jäi kiinnostus espanjankieleen.
– San Franciscossa puhuttiin todella paljon espanjaa.
Yhdysvalloissa Monola kävi taidenäyttelyissä ja varsinkin Claude Monetin työt ja hänen käyttämänsä tekniikka tekivät häneen suuren vaikutuksen.
Taiteellisen naisen elämään on kulunut myös painonsoitto yli 13 vuotta ja hän käyttikin Amerikan vuoden jälkeen syksyn D-kurssitutkinnon suorittamiseen.
Monola ei vielä tiedä mitä tapahtuu neljän ja puolen vuoden kätilöopintojen jälkeen. Vaihtoehtoina on mm. Etelä-Savo tai Helsingin seutu eikä ulkomaillekaan lähtö ole poissuljettu asia.
Hän kuitenkin uskoo, että taiteella tulee olemaan aina tavalla tai toisella sija hänen elämässään.

Marja Tikkanen