Muurin murtamisesta 20 vuotta

Berliini on köyhä, mutta seksikäs

Historia on vahvasti läsnä Berliinissä. Erityisen vahvasti tänä vuonna – tuleehan nyt kuluneeksi 20 vuotta Saksojen yhdistymisestä, jonka konkreettisin symboli oli ja on Berliinin muurin murtaminen.
Muuria (1961-89) on jätetty muutamiin kohtiin muistuttamaan Saksan synkästä kahtiajaosta.

 

Berliinin historia on sekä voittojen että häviöiden historiaa. Erityisen ankara tappio koitti noin 65 vuotta sitten. Natsivallan epätoivoinen taistelu loppuun saakka merkitsi mm. sitä, että myös Berliini pommitettiin rauniokasoiksi.

Keskelle kaupunkia on jätetty pommituksista muistuttava pahoin vaurioitunut kirko torni.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi superaktiivinen jälleenrakennustyö, joka sai uutta puhuria purjeisiinsa kun Saksat yhdistyivät.
Tapahtuman virallinen historiapäivä on 3.10.1990.
1200-luvulla perustetusta Berliinistä tuli 1700-luvulla Preussin kuningaskunnan pääkaupunki. Se oli myöhemmin myös Weimarin tasavallan ja Hitlerin Kolmannen valtakunnan pääkaupunki. Saksojen yhdistyttyä Berliini palasi pääkaupungiksi ja hallinto muutti Bonnista sinne. Uusi hallintokeskus rakennettiin Spree-joen rannoille neitseelliseen maaperään kylmän sodan aikaiselle ei kenenkään maalle, pelloiksi pommitetulle alueelle.

Hallinnon, matkailun ja palveluiden kaupunki

Historia vaikuttaa yhä voimallisesti saksalaisiin. Isänmaallisuutta ei oikein tahdota, ehkäpä väärinkäsitysten välttämiseksi, juurikaan hehkuttaa – paitsi kun hurrataan Saksan jalkapallojoukkueelle.  Ja usko on vahva, että he pääsevät myös heinäkuussa hurraamaan MM-kullalle.
Toisaalta maa on toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten tahdosta jaettu 16 osavaltioon, jotka ovat varsin suvereeneja ja liittovaltiotasoinen patriotismi on tästäkin syystä vaimeampaa. Jenkit vaativat osavaltiorakenteen, jotta nationalismi ei pääsisi taas maassa nousemaan. Eikä ole pahemmin päässyt.

Berliinin ympärille rakennettiin noin 300 vuotta sitten muuri, jossa oli 17 porttia. Pariisin aukiolla sijaitseva Brandenburger Tor on niistä ainoa säilynyt ja sitä pidetään sekä Saksan jaon että yhdistymisen symbolina.

Sodan aikana teollisuus kaikkosi Berliinistä. Ja se näkyy. Tänään noin 3,5 miljoonan asukkaan kaupunki onkin yllättävän köyhä. Noin 14 prosentin työttömyys on Saksan synkin, 25% berliiniläisistä saa toimeentulotukea tms. Hinta- ja palkkatasot ovat alhaiset. Berliini elää lähinnä hallinnosta, matkailusta ja muista palveluista.
Berliinin pormestari Klaus Wowereit on johtanut demareiden ja vasureiden muodostamaa ”puna-puna” –koalitiota vuodesta 2001. Tämä erittäin suosittu julkihomo-pormestari on luonnehtinut kaupunkiaan sanomalla, että Berliini on köyhä – mutta seksikäs. Kaupunki vetääkin erilaista kulttuuriväkeä ja nuoria ja sen yöelämä on – kuuleman mukaan – erittäin vilkasta ja juhlintaa jatketaan usein aamuun saakka.
Berliinin köyhyyteen on vaikuttanut sekin, että kaupunki on joutunut vuoden 1990 jälkeen satsaamaan tukevasti itäisten osiensa nostamiseen kohti läntisten tasoa.

Makkaraa ja kulttuuria

Berliini on siisti, turvallisen oloinen ja helppo kaupunki matkailijalle. Julkinen liikenne toimii erittäin sujuvasti, ja päivälipun hankkiminen pinta-alaltaan laajassa kaupungissa on kannatettava asia, koska välimatkat kaupungin useiden keskusten välillä ovat melkoisia.
Hintataso Berliinissä on metropoliksi yllättävänkin kohtuullinen. Kun Pariisissa Riemukaaren lähellä Champs Elysees-kadulla pikkuoluesta joutuu pahimmillaan pulittamaan 14 euroa, Berliinissä Brandenburger Tor’illa samaisen juoman saa selvästi alle vitosella.

Ravintoloissa ruokalistat ovat kuluneimpia liha- ja makkararuokien kohdilta. Turistin on oltava tarkkana, ettei kestöähky pääse kovin vaivaavasti vallitsevaksi olotilaksi.

Makkara, peruna, hapankaali ja olut - melkoisen yleinen ruoka Saksassa. Lautasella näkyy hieman myös vihreää - mutta vain hieman.

Berliini on merkittävä tiede- ja kulttuurikeskus. Tiedettä tehdään ja tarjolla on jatkuvasti huimia kulttuurielämyksiä mm. O2 World –areenalla, missä esimerkiksi viime viikolla tuvan veti täyteen Eric Clapton, syksyllä saman tekee Sting. Museosaaren viiden merkittävän  museon lisäksi kaupungissa on monia muitakin laatumuseoita ja näyttelypaikkoja.
Berliinissä viihtyy hyvin muutaman päivän. Mutta pois lähtiessä ei ensimmäisenä ole mielessä, että tänne on tultava takaisin – näinhän on kun on lähdössä Pariisista tai Roomasta.
Allelyöneen oman Berliinin reissun ekstrana oli Itä-Berliinissä syntynyt ja elänyt opas, jolle suomen kielen opiskelu nollasta alkoi sattumalta. Hän osasi kertoa kiintoisasti itäberliiniläisen ihmisen arjesta ennen ja jälkeen muurin kaatumisen.

Itse arvostan berliiniläisiä siitä, että natsihallinnon pyhimmälle paikalle, aivan Hitlerin bunkkerin ja pommituksissa säästyneen Göringin ilmailuministeriön kohdille on pystytetty mittava Holokaust-patsas. 2171 erimuotoisen betonikiven muodostaman taideteoksen tarkoitus on varmaan toimia paitsi uusien saksalaispolvien muistuttajana natsien hirmutöistä myös samalla tietynlaisena anteeksipyyntönä maailmalle ja erityisesti juutalaisille.

Arkkitehti Peter Eisenmannin Holokaust-patsas koostuu 2171 betonikivestäkeskellä natsivallan ydinkeskusta. 

Saksassakin rampa ankka?

Olin Berliinissä heti presidentti Horst Köhlerin ilmoitettua erostaan ja seuraajan haku oli politiikan kammareissa kiihkeimmillään. Asia oli muutamana päivänä ykkösuutinen, vaikka presidentti on Saksassa korostetusti seremoniapuolen henkilö. Talous- ja tiedemies Köhler teki sen virheen, että hän mm. luonnehti finanssipiirejä hirviöksi. Ympärille tuli tyhjiö eikä Afganistan-lausunnon jälkeen tukijoista ollut ruuhkaa hänen ympärillään.
Saksassa on poliittisesti hapuileva tilanne, puolueet tähtäävät vuoden 2013 vaaleihin. Jos Suomea on johtanut jo tuskastuttavan pitkään rampa ankka, Saksan politiikassa vallitsee seisovan veden tilanne – vaikka taantuma on päällä ja maa velkaantuu huippuvauhtia. Hallituksen suosio on heikohkolla tasolla ja kun hallituspuolueet ja etenkin liberaalipuolue FDP vielä romahtivat Northein-Westfalenin osavaltiovaaleissa, hämmennys oikeistohallituksen sisällä kasvoi. Saksan lehdistö nimesi vaalit Angela Merkelille tuplafiaskoksi, hallitukselta meni samalla enemmistö osavaltioita edustavassa liittoneuvostossa.
Myös pohdinnat liittokansleri Merkelin näkymättömyydestä ja aneemisuudesta kotimaan politiikassa ja kansallisessa näkyvyydessä lisääntyivät.
– Ihmisiä ja maata vaivaa vahvan johtajan puute. Hallitus ei osaa kommentoida eikä kommunikoida kansalaisten kanssa. Kunnat ovat vaikeuksissa eivätkä pysty hoitamaan velvoitteitaan. Vero- ja terveysuudistukset eivät etene, listaa politiikan tilannetta Berliinissä pitkään asunut suomalaisvirkamies.
Seppo Räty oli hieno keihäänheittäjä ja loistava kilpailija. Mutta on helppo olla hänen kanssaan eri mieltä Saksasta - se ei ole paska maa. Tosin Saksan jalkapallojoukkue voisi pelata vähemmän koneellisesti ja tankkimaisesti eikä aina tehdä viime hetken voittomaaleja.

Markku Lahikainen