Anttolan ryhmäkodissa on turvallista olla ja elää

Anttolan ryhmäkodin asukkaat ja Miesten vuoro -elokuvassa esiintyneet  Antti Viljakainen ja Petri Pettinen juttelivat elokuvassa ystävyyden ja ystävien tärkeydestä. 

Anttolalaisen omakotitalon piha avautuu rauhallisena, sammalleimut hehkuvat penkissä, marjapensaat kukkivat ja pyykit liehuvat kuivumassa. Sisällä on väljää ja kodikasta, sillä olohuone ja keittiö on yhdistetty yhdeksi suureksi huoneeksi. Anttolan ryhmäkodissa ei ole eroa ns. tavalliseen omakotitaloon kuin nimeksi vaikka talo on yksi monista Savaksen eli Savon vammaisasuntosäätiön tukiasunnoista.  
Anttolan ryhmäkoti tarjoaa ohjattua palveluasumista ja tuettua asumista kehitysvammaisille henkilöille.
Talon uumenista löytyy kuusi asuinhuoneistoa. Päätyhuoneistossa taloa asustaa Petri ”Pete” Pettinen ja lähinaapurissa Antti Viljakainen. Antti on asunut Anttolan ryhmäkodissa vuodesta 2000 ja Pete vuodesta 2002. Miehet ovat ennestään vanhoja tuttuja ja ystäviä, sillä he ovat aikoinaan käyneet samaan aikaan koulua Mikkelissä.
Antti on kotoisin Otavasta ja Pete on Anttolan poikia. Kummallakin on hyvät ja lämpimät suhteet vanhempiin ja sukulaisiin. Puheissa vilahtelee tätejä, serkkuja, isää ja äitiä.
Pete täytti keväällä 37 vuotta ja Antti oli juhlinut haastattelua edellisenä päivänä 40-vuotissyntymäpäiviään ja oli vieläkin ihan tohkeissaan. Ruusut komistivat pöytää ja paketteja oli vielä avaamatta, mutta mies ei kuulemma aio pitää kiirettä.
 

Rauhaisaa arkea kotona ja työtä Mikkelissä

Poikien arki soljuu eteenpäin arkiaskareissa kotona, harrastusten parissa ja töissä. He käyvät töissä neljänä päivänä viikossa Mikkelissä Mike- tuotannolla. Muut talon asukkaat käyvät kolmena päivänä Karikon päivätoimintayksikössä.  
– Keittiötöitä teen, pyyhin pöytiä ja pidän lattian puhtaana, kertoo Pete ja Antti nyökyttelee vieressä olevansa samoissa töissä.
Aikaisemmin miehet ovat tehneet myös kokoonpanotöitä.  
Torstai heillä on ns. kotipäivä, jolloin porukka siivoaa oman huoneensa tai lähtee kaupungille ostoksille.    
Myös ulkoilu on kummallekin pojalle tosi tärkeä juttu.
– Käyn lenkkeilemässä melkein joka päivä, välillä sauvakävelen Anttolanhoville asti. Tykkään myös uimisesta ja pyöräilystä, kertoo Pete.  

Reissuja kotimaassa ja ulkomailla  

Pete ja Antti ovat ehtineet myös käymään myös ulkomailla. Parhaillaan porukka on Virossa Haapsalussa ja viime syksynä he kävivät Bulgariassa. Ja jos Pete näkee Haapsalussa delfiinin, hän todennäköisesti kartuttaa samalla delfiinikokoelmaansa. Hän on kerännyt delfiinikoriste-esineitä jo useita vuosia. Ikkunan välissä ja hyllyillä on sulassa sovussa pääasiassa sinisävyisiä lasisia ja posliinisia delfiinejä.
Myös hyllyn päällä kellottava komea posliinihauki muistuttaa yhdestä Petelle tärkeästä harrastuksesta, kalastuksesta. Ja kalamiehellä on tietysti kalamiehen jutut.
– Hauki kun nappasi virvelillä, en meinannut jaksaa vetää sitä järvestä pois. Toisessa kädessä oli haavi ja toisessa virveli. Näin iso hauki tuli, levittää Pete käsiään.
Ja kala oli todella ollut niin iso, että sillä olisi voinut voittaa suvun kalakisat leikiten isän luona Mutasen kylällä. Suvun perinteisiin kuuluu pilkkikisat talvella ja onkikisat kesällä ja Pete on tietenkin itse oikeutetusti aina mukana.    
Myös Mutasen kylän metsät ovat tulleet miehelle tutuiksi. Hän kerää joka syksy suuret määrät puolukoita ja mustikoita. Myös kanttarellimetsässä hän viihtyisi vaikka kuinka pitkään.
Jos Pete viihtyy metsässä niin samalla innolla Antti seuraa televisiosta jääkiekkoa ja formulamaailmaa. Hänelle tulee mm. F1&Ralli -lehti, josta löytyy tärkeimmät ja ajankohtaiset automaailman uutiset.
– Seuraavaksi on vuorossa Kanada GP 13.6., kertoo Antti ja näyttää lehdestä radan ajolinjoja.
Välillä autoja on lähdettävä ihastelemaan serkkupojan kanssa vaikka paikan päälle. Antti kertoo myös jututtaneensa Jyväskylässä pidettävässä Neste-rallissa mm. ralliautoilija Mikko Hirvosta.

Musiikin voimalla siivous sujuu kuin tanssi  

Jos mikä, niin kotimainen tanssi- ja iskelmämusiikki se, joka saa kummakin miehen silmät kirkastumaan. Siivouspäivänä Souvarit onkin kova sana.
–  Taikakuu, Yö-yhtye ja Jorma Kääriäinen, luettelee Antti suosikkejaan.
– Mamba, Mattilat, Kari Tapio ja Yölintu, lisää Petri.
 Idoleitaan miehet ovat käyneet kuuntelemassa mm. Mikaelissa ja kesälavoilla Tulen Liekissä saakka. Ja aina jos mahdollista he ovat käyneet jututtamassa esiintyjiä ja hakemassa nimikirjoituksia. Viimeisin nimmari on Souvareiden Lasse Hoikalta.  
Pojat käyvät mielellään myös kaupungin vammaispalveluiden järjestämässä diskossa Sotkulla. Esiintyjistä varsinkin Jussi Seppänen on poikien suosikki, sillä hän antaa joukolle myös mahdollisuuden esiintyä.
Television musiikkiohjelmien lisäksi Peten löytää seuraamasta Tähtiportti-sarjaa ja Antin Salattuja elämät -sarjaa tai James Bond -elokuvia.  
Kuukauden kesäloman miehet aikovat käyttää sukuloimiseen, Antti lähtee Hirvensalmelle Väisälän saareen ja Pete suunnistaa Mutasen kylälle. Ja näillä miehillä on elämän ja onnellisuuden avaimet hallussa.
– Kun saa nauttia kesästä ja kalastuksesta ja päästä käymään jossain. Jos tulee murheita ja sotkuja, ne puhutaan pois. Ihmisten kanssa on hyvä jutella hyviä asioita. Ihmisille pitää olla rehellinen ja auttaa toista, sanoo Pete.
– Odotan vesijuttuja, että pääsen kalastamaan ja soutamaan. Murheet pitää heittää romukoppaan, sanoo Antti ja viskaa kädellään poispäin.  

Yhteistyössä arjen askareet

Anttolan ryhmäkodin kahdella vastaavalla ohjaajalla onkin  työn  laaja-alaisuuden vuoksi erittäin monipuolinen työnkuva. Arkisin he tekevät kahta vuoroa ja joka toinen viikonloppu menee töiden merkeissä.
– Meillä ei ole lainkaan yövalvontaa. Turvapuhelin on  käytettävissä, mutta sille ei ole ollut tarvetta ainakaan 14 vuoteen. Porukka hoitaa itsenäisesti myös aamupuuron ja kahvin keiton. Jääkaappiin laitetaan jokaiselle aamupala muuten valmiiksi rasioihin, kertoo  vastaava ohjaaja Sirpa Asunmaa.
Asunmaan mukaan yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on   oikeasti osa ryhmäkodin arkea. Ryhmäkodin eletään niin kuin kodissa konsanaan, mutta kevyesti valvottuna.
– Ruuat tehdään porukalla ja porukka auttaa voimiensa mukaan. Aika usein pojat tekevät salaatin ja kattavat pöydän. Yhteiset tilat siivotaan yhdessä ja lisäksi jokaisella on oma vastuualueensa. Jokaisella on omat ystävät ja sukulaiset.
– Myös piha hoidetaan yhdessä. Tehdään lumityöt, haravoidaan ja kerätään marjat pensaista. Pensaista saamme koko talven marjat. Ja leipomisesta tykkäävät kaikki, kertoo Asunmaa.
Asukaskokous pidetään kerran kaksi kuukaudessa. Peten ja Antin lisäksi talossa asuu yksi mies ja kolme naista.  
– Siinä mietitään reissuja, yleensä toimintaa tai ratkotaan vastaan tulleita ongelmia.

Ruuanlaittoa, askartelua ja hoivaa ja huoltoa

Ryhmän ohjaajana talossa jo 14 vuotta ollut Sirpa Asunmaa pitää työpaikastaan ja työtehtävien vaihtelusta.  
– Ruuanlaitto ja pyykkihuolto vie oman aikansa, samoin kaupassakäynti. Myös kaikki asukkaiden terveys- ja lääkeasiat ovat meidän vastuulla, kertoo Asunmaa.
Lisäksi ryhmäkodilla pidetään kerran viikossa viriketoimintapiiri, johon tulee myös muita alueella asuvia kehitysvammaisia. Eli askartelutaitoakin tarvitaan.
– Meillä on myös yksi tukiasukas, joka käy täällä parina päivänä viikossa vaikka asuu muuten itsenäisesti kirkonkylällä.  
Viime vuosina uusina töinä ovat tulleet erilaiset raportoinnit ja budjetin seuranta. Myös ryhmäkodin muuttuminen vuoden vaihteessa osaksi Savon Vammaisasuntosäätiötä on tuonut pieniä muutoksia. Kiinteistö on edelleen Anttolan vanhusten tuki ry:n hallussa.
– Tämä on itsenäistä ja aika yksinäistä työtä, jossa joutuu ottamaan vastuuta, mutta siitäkin tykkään. Tosin olemme yrittäneet varata muutaman kerran kuussa työparin kanssa työlistalle yhteistä aikaa suunnittelua varten.
Asunmaa on koulutukseltaan sosiaalikasvattaja ja kehitysvammaohjaaja. Työkokemusta on vuosien varrella kertynyt mm. päiväkotityöstä, asuntolahoitajuudesta ja Vaalijalasta.  

Marja Tikkanen