Viimeinen valssi

 

 

 

Nyt kun jääkiekon ohella miljardit pyörivät kansalaisten silmissä  on vaikea tavoittaa heidän todellisia tuntemuksiaan. Maailman talouspuolen meno on äitynyt liberaalisssa markkinataloudessa sellaiseen raviin, että on ohjaksissa pitelemistä. Jos nuo ohjakset ovat rehellisesti tarkastellen enää kenenkään hallinnassa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, joka on pyrkinyt tähän saakka vaalimaan jonkinasteisella matalan äänen resonanssilla porvariston hillittyä charmia, näyttää hänkin hiiltyvän väärien päätösten ja epätietoisuuden kiirastulessa. Nuori mies äityi Eduskunnassa jopa animaalitasolle, kun uskallettiin arvostella hänen talousteorioitaan.

Nuori mies on nyt jakanut ja jakaa vielä ainakin jonkin aikaa suomalaisten veronmaksajien euroja taivaan tuuliin. Tulevan EU:n liittovaltion pohjattomaan pohjakassaan.  Tällä menolla ei tarvita entisajan Kreikan suolistaennustajia eli auguureja tulkitsemaan, mitä tästä tuleman pitää.

Se on aivan jotain toista näytelmää kuin mitä Katainen ja Kokoomus ovat saaneet näytellä muutamia vuosia Suomemme maassa. Milloin ollaan niin työläisiä, milloin niin vihreitä ja mitä kaikkea hiekkalaatikkoleikkeihin lienee kuulunutkaan.

Kaikella hulvattomalla ja ammattitaidottomalla menollaan Vanhanen ja Katainen ovat aikaansaaneet sen, että etenkin julkiseen talouteen kohdistuvat leikkaukset on pakko nostaa nykyisestä aivan toiselle tasolle. Enään ei riitä se, että esimerkiksi veronkevennykset on maksatettu palvelumaksujen nostoilla. Muita esimerkkejä löytyy yllin kyllin. Ja köyhät köyhtyvät pahoinvoivina edelleen.
 
Jo nyt tehtyjen leikkausten ja säästöjen  hinta maksetaan joka tapauksessa tulevaisuudessa. Lähi sellaisessa. Keinottelutalous on samalla saanut suomalaisestakin yhteiskunnasta vahvan niskaotteen. Nykyisten vallanhaltijoiden mielestä kaiken maailman keinottelijoiden on pystyttävä hankkimaan  voittonsa nopeasti. Ja heidän on voitava jatkossakin maksattaa keinottelun aiheuttamat tappionsa veronmaksajilla.

Ihmiset kaipaavat luonnollisesti muita selityksiä kuin Kataisen ja Vanhasen ilmehtimistä. Kysytään muun muassa, että miksi kukaan ei varottanut meitä tällaisesta kriisistä. Vallassa olevat ovat luvanneet aina vaan lisää hyvää. Tässä tilanteessa on tietenkin selviö, että kukaan ei ilmoittaudu syylliseksi.

Eikä siinä auta sekään, vaikka trendikkäät verkkokeskustelijat riehaantuisivat aivan mahdottomaan menoon ja sanataiteeseen. Omituisilla höpöttäjillä on toki heilläkin aina oma roolinsa. Enkä välttämättä tarkoita vain itseäni.

Siinä mielessä sanansaattajiksi on ilmaantunut myös aivan uusi joukkio. Ennen vanhaan toimittajat yrittivät uutisin ja haastatteluin selvittää asioita kansalaisille. Nyt yhä useampi heistä haluaakin olla kommentaattori. Asiantuntija, asioiden oikein tulkitsija, todellinen näkijä. Milloin milläkin oletetulla pätevyydellä.

Joka tapauksessa Katainen ja Vanhanen ovat vieneet meidän sellaiseen hallituskautensa viimeiseen valssiin, että jo on tahtilajissa pitelemistä. Tuntemattoman Sotilaan tapaan joku saattaisikin ehdottaa tunnustanssiksi toisenlaista tahtilajia. Vaikkapa jenkkaa ”Kusessa ollaan”.