27.04.2010 15:28 Päivitetty 27.04.2010 15:29

Kamelin selkä

Liekö tullut tuo kamelin selkä mieleen siitä, kun varakkaita suomalaisia on jumiutunut näin kotoisen laman aikana eri puolille suuren suurta maapalloa. Kauan odotettu pandemia tuli vihdoinkin. Mutta näillä pohjan perillä puhutaan myös erinäisissä tapauksissa kamelin selän katkeamista. Kuten myös siitä, kuinka paljon helpompaa on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen. 

Aina ovat rikkaat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Aikakaudesta riippuen hivenen eri tahtiin. Muistamattomia ja vaalirötösrahan voitelemia täynnä oleva Suomen porvarihallitus sai M. Pekkarisen johdolla näppärästi aikaan ydinvoiman takuuksi niin sanotun risupaketin. On siinä toki tuultakin mukana. Haistelijasta ja maistelijasta riippuen hyvää taikka huonoa.

Tuo risupaketti on Pekkariselta, taitavalta poliittiselta ketulta, oiva veto. Lopputulos on solmittu veronmaksajien rahoilla vankkaan tukipakettiin. Suomalaista puuta ryhdytään polttamaan, mutta kukaan ei tiedustele, mikä on tämän projektin ja prosessin tuottavuus. Paljonko tuollainen energia maksaa kaikkinensa.

Mitäs sillä toisaalta on väliä, koska loppulaskun suorittaa jälleen kuluttaja. Eli hän maksaa ensinnäkin tukipaketin lähinnä maalaisliittolaisille metsänomistajille ja sitten hän maksaa entistä enemmän sähköstä loppulaskussaan. Samalla Kepun tuleva puheenjohtaja M. Pekkarinen vahvistaa asemiaan. Ties vaikka kohoaisi uusin korkeuksiin seuraavana pääministerinä.

Tuulivoima on puolestaan juuri näinä aikoina tervetullut tuulahdus Kepun vaalirahoituksesta syntyneelle tunkiolle. Tuon tunkion löyhkä ei ole Islannin tuhkan tapaan laantumassa, sillä tunkion kaivelu tuottaa  vielä monta pökälettä. Samalla rinki puoluesihteeri Korhosen ympärillä kiristyy. Moniltakin kohdin. Kepun politiikan moraalikato on jo selviö, mutta muistamattomuuden peitoista selviää yhä enemmän törkeyksiä.

Talousrikoksista tuomittu ns. liikemies Merisalo on uinut todella syvälle kepun ja sen johtomiesten Vanhasen ja Korhosen liiveihin. Poliittisten palvelusten vastapainoksi  Kepun puoluetoimistoon on kannettu  saavikaupalla riihikuivaa rahaa. Helppo raha sokaisi kepun johdon silmät. Santeri Alkio kääntyilee haudassaan.

Nyt kun näiden herrojen pitäisi ryhtyä kantamaan vastuutaan, poliittista tai yleisinhimillistä, niin muisti  pätkii yhä pahemmin. Kyse ei ole enää oireilusta, vaan vakavasta sairaudesta.

Missään  muussa eurooppalaisessa maassa, ehkä Italiaa lukuunottamatta, ei pääministeri voisi jatkaa kaiken jo tapahtuneen ja vielä jatkuvan muistamattomuuden ja moraalittomuuden noidankehässä. Kamelin eli kansan selkä  on jo katkennut. Jatkuvasti muuttuvalla muunnellulla totuudella ja saduillakin on rajansa.

Eipä silti, määrätyt käytösnormit ovat vallanneet alaa ja tulleet yhteiskunnan huipulla vallitseviksi. Helsingin yliopiston historian professori Markku Kuisma on tehnyt erinomaisesti kehitystä ja aikaa kuvaavan kirjan ”Rosvoparonien paluu”. Siinä hän kuvaa rahan ja vallan suhdetta. Kuisma pystyy toki osoittamaan, että nuo asiat ovat kytkeytyneet tosiinsa jo paljon ennen tuppeen sahattuja lautoja.

Tämä Kuisma on muuten  erinomaisen selväsanainen ja huumoriakin viljelevä luennoitsija. Häntä on ilo kuunnella, ei tarvitse kelloon vilkuilla. Toisaalta on ikävä kyllä niin, että tällainen virkistävä tuulahdus tulee ja menee. Rosvoparonien valta muuttuu tarvittaessa ulospäin jonkin verran, mutta rahalla, heille itselleen vyöryvällä on jatkossakin johtava rooli.

Samainen Kuisma todisteli vielä muutamana aamuna sitä, kuinka erilaiset strategiat ja tietotekniikka eivät vie  välttämättä Suomea eteenpäin. Iänkaikkiset strategiapalaverit ja seminaarit vievät byrokratian ohella voimavarat oikealta tekemiseltä. Esimerkiksi ihmisten palvelemiselta. Tässä tietotekniikka on jo nyt ollut hyvä apuväline. Keskussairaalat ja terveyskeskukset eivät keskustelu tietoteknisesti keskenään.

Eivät keskustele, koska toisistaan riippumattomat konsulentit ja nörtit ovat myyneet niille bisnesenkeleinä toisiinsa sopimattomia ohjelmia. Esimerkkejä toki löytyy kaikilta hallinnon aloilta. Niiltä, jotka eivät enää halua kohdata elävää ihmistä kasvosta kasvoihin. Ja systeemit eivät ole tulleet yhtään entisiä halvemmiksi, kun otetaan huomioon kokonaiskustannukset.

Kynällä ja ruutupaperilla moni asia tulisi hoidetuksi paljon paremmin ja ihmisystävällisemmin, totesi professori Markku Kuisma. Eihän se ole kovin trendikästä, mutta kuitenkin...