Valehtelijoiden klubi

 

 

 

Aikanaan minulle todettiin, että kun sinulla ei enää ole mitään muuta annettavaa, niin säilytä edes arvokkuus. Nykyhallituksen ja muutaman kansanedustajan käyttäytymisestä tuo määrite on hukkunut täysin. Kova on kuitenkin vallanhalu ja mielen polte päästä määräämään ja päättämään suomalaisten asioista.

Toisaalta tuntuu hivenen kummalliselta, että tamperelaisen rouvashenkilön vallanhimoisista toilailuista aikaan saadaan tällainen uutiskohu. Tavallaan taasen uusi pandemia. Eihän maa tai maailma kaadu, ei eteen eikä taakse, teki hän nyt loppujen lopuksi sitä sun tätä. Sen tämäkin kuitenkin aiheuttaa, että politiikan arvostus laskee jälleen tavallisten tallaajien silmissä. Se on vahinko, koska parlamentarismi on kuitenkin demokratian ydin.

Porvarihallitukseen on ilman lääkärintarkastusta ja Kelan hyväksyntää näköjään valikoitunut harvinaisen huonomuistisia henkilöitä. Liekö kyseessä varhaisdementia. Valtiovarainministerin luulisi olevan pilkuntarkan henkilön, mutta tämä Katainen ei millään muista, onko hän puhunut Tiuran kanssa tämän valtapyrkimyksestä. Sotaministeri Häkämies kuitenkin muistaa, että ehkä hän muistaa.

Politiikan loiskiehunta saa nyt lisämaustetta, kun on todettu, että porvarihallituksen peräti 11 ministeriä on saanut vaalirahoitusta surullisen kuuluisilta Nova-Groupilta ja Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistykseltä.  Ehkäpä he ovat ajatelleet menneiden jesuiittojen tapaan, että tarkoitus pyhittää keinot.

Ja kaiken takana häärää edelleen talousrikoksista tuomittu liikemies Arto Merisalo. Koko ajan mielessä väijyy myös kysymys, että mistä tässä sopassa on loppujen lopuksi kysymys. Nykypoliitikkojen julkisuudenkipeys sai aikaan sen, että Tiura käynnisti itse koko metelin. Nyt sitten syytelleen milloin ketäkin valehtelusta.

Piiri on laajentunut huomattavasti eikä näyttämöllä ole enää pelkästään pääministeri Vanhanen, vaan hänen koko hassu tai hurja joukkonsa.  Ilmeisesti tässäkin jupakassa on turha odottaa vastausta siihen, kuka on uhri ja kuka mahdollisesti syyllinen. Tällä menolla ei ole kehittynyt, ei niin Suomi saatikka sen maakunnat.

Loiskiehunnan ohella julkisuuteen ajautui tieto, jonka mukaan eläköitymiseen on syntynyt uusi luokka. Suomessa nimittäin alle 35-vuotiaiden eläkeläisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Luitte ihan oikein alle 35-vuotiaiden. Heidän töihin osallistumisprosenttinsa on pudonnut 31:een.

Syitä eläköitymiseen on monia, mutta yhtenä merkittävimpänä on esiintuotu masennus. Olenkohan oikeassa luulotellessani, että aikaisemmin sitä monessa tapauksessa kutsuttiin vitutukseksi. Sen aikakauden lääkärit eivät vain ymmärtäneet diagnostisoida tautia eläkkeeseen oikeuttavaksi.

Matalaan työhön osallistumislukuun vaikuttavat valmistumisaikojen pidentyminen tai tiedostettu pidentäminen ja luonnollisesti varsinainen työn puute eli työttömyys, jonka parissa Vanhasen hallitus puuhastelee aikaansaamattomana kurjan valtakautensa loppuun.

Joensuussa sen sijaan odottelemme uuden valtakauden alkua. Kaupungille pitäisi valita uusi johtaja, mutta mitä tehdään kun tasa-arvon nimissä hakijoiden joukossa pitäisi olla myös naishenkilö tai -henkiöitä. Kumma juttu muuten, ett kaupunginjohtajan virka kiinnosta tuon enempää. Palkassa ei ole moittimista ja työ on nyt miten  sen ottaa. Eikä edes Jouko Kärnä hakenut virkaa.

Yliopistot tunkevat markkinoille alaa opiskelleita, mutta mihin he sijoittuvat työelämässä. Tutkijoiksiko ? Mutta ei se mitään. Samaan aikaan kun liikeyrityksiksi muuttuvat yliopistot keräävät ja kerjäävät itselleen liike-elämän rahaa, ne ryhtyvät käyttäytymään liike-elämän pelurisääntöjen mukaan. Kenkä heiluu kampuksilla. Pitkässä juoksussa todetaan, että 20 yliopistoa on Suomessa aivan liikaa. Itä-Suomeen riittää Kuopio.

Internetin, verkon ja TV:n hallitsemassa arkitodellisuudessa meitä ilahduttaa kuitenkin aina vaan lisääntyvä paritus- ja kokkiohjelmien kirjo. Uusimpana ”Treffit pimeässä”. Kun tarkemmin ajattelee, niin turha tässä on narista ja moralisoida. Touhuttiin sitä ennenkin peiton alla, mutta ei näin julkisesti ja julkeasti. Ei mitään uutta auringon alla, sanoivat jo vanhat roomalaiset.