”Mikä sotku?”

Toki Lintilän työryhmässäkin tehtiin kompromisseja. Ylen rahoituksen osalta SDP tavoitteli alunperin tulosidonnaista eli progressiivista mediamaksua, mutta tasaveropuolue kokoomus sen torppasi. Lopulta kaikki eduskuntapuolueet olivat syntyneen kompromissin kannalla.

Siitä maaliviivalta olisi esittelevän ministerin ollut helppo potkaista pallo maaliin. Vaikutti siltä, ettei edes kokoomuslainen viestintäministeri enää pysty tilannetta tärväämään. Porvarihallituksessa laajemminkin omaksutun strategian mukaisesti viestintäministeri Suvi Lindén kuitenkin päätti olla tekemättä mitään.

Lindén on istunut Yle-asian päällä nyt melkein vuoden saamatta aikaan esitystä eduskunnalle. Kuluneella viikolla hänellä on ollut Ylen toiminnan rahoittamisesta kahden päivän sisällä kolme mielipidettä.

Ensin Lindén arveli mediamaksun suuruudeksi 195 euroa. Sitten hän kannatti nykyistä tv-lupamaksua ja lopulta Ylen toiminnan rahoittamista valtion budjetista. ”Mikä sotku?” Lindén kysyi tv-uutisten toimittajalta, joka ihmetteli syntynyttä sotkua.

Lindénin jahkailun aikana kansalaiset ovat jo ehtineet tottua ajatukseen, että tv-lupa lähivuosina muuttaa nimeään ja tulee halvemmaksi. Siksi porvarihallituksen voi olla hankala saada kansalaisilta kannatusta sille, että tv-lupa korvattaisiinkin veronkorotuksilla tai palvelujen leikkauksilla, joita siirtyminen budjettirahoitukseen tarkoittaisi.

Mediamaksua on luonnehdittu veroluonteiseksi. Sitä se tietysti onkin, ja veroluonteisilla maksuilla julkiset palvelut yleensä rahoitetaan. Nykyinen tv-lupa ei ole yhtään vähemmän veroluonteinen. Siinä veroa maksetaan tv-laitteista.

Aika on kuitenkin ajanut sellaisen maksun ohi, kun käytännössä mikä tahansa tietokone on samalla myös tv-laite. Samalla Yle tuottaa verkkoon erilaisilla päätelaitteilla seurattavaa mediaa, jolla ei ole mitään tekemistä television kanssa. Lisäksi voi ajatella, että radiotoiminnastakin aiheutuu kustannuksia. Miksi vain tv:n katsojien niitä pitää maksaa?

Lintilän työryhmän esittämään mediamaksuun verrattuna tv-lupa on ollut helpompi jättää maksamatta. Maksun halventuminen perustuu siihen, että tähänastiset maksupinnaritkin siihen osallistuvat.

Sellaisia kansalaisryhmiä ei ole, jotka eivät seuraisi mediaa eivätkä hyötyisi siitä, että elävät maassa, jossa on laadukasta yleisradiotoimintaa. Ministeri Liisa Hyssälä on todistanut, että niille kansalaisryhmille, joille kokoomuksen tasamaksumalli on taloudellisesti epäoikeudenmukainen, maksu voidaan kompensoida useallakin tavalla.

Ylen rahoituksen ohella puhetta on riittänyt yhtiön hallinnosta. Sillä tarkoitetaan kokoomuksen ideaa perustaa Ylen valvojaksi nykyisten lisäksi jonkinlainen valvontakomissio, joka määrittelisi julkisen palvelun rajoja.

Samalla kun on luvattu, ettei valvontakomissaareiksi otettaisi Ylen kilpailijoiden edustajia, on jäänyt jäljelle, että nämä olisivat esimerkiksi ministeriön virkamiehiä. Johan Yleen on päätetty ottaa salapalkkainen toimitusjohtaja valvomaan, ettei yhtiö etene verkkoviestinnässä tosi-tv-kanavia nopeammin. Mitä lisäarvoa uusi valvontaelin siis toisi?

Juha Peltonen