Vanajavedellä on kiire

{mosimage}

Vanajaveden ja siihen liittyvän vesistön kunnon parantamisesta on puhuttu vuosikymmeniä. Nyt aika tuntuu olevan kypsä laajemmille toimille. Vanajavesikeskus-hankkeen pääsihteeri Sanni Manninen Johansen sanoo alueen päättäjillä ja toimijoilla olevan nyt yhteinen tahtotila toimia vesistön hyväksi. Hän uskoo asennemuutosta vauhdittaneen alueen asukkailta tuleva paine.

- Tietoa ja osaamista jo on. Vesistön kunnostaminen on kiinni enemmän tahdosta kuin rahasta, vaikka kyllä hanke rahaakin tarvitsee, Sanni Manninen Johansen sanoo.

Tähän saakka Vanajavedellä kunnostushankkeita on tehty hajanaisesti ilman kokonaissuunnitelmaa. Manninen Johansenin arvion mukaan tulokset eivät ole olleet koko vesistön kannalta riittäviä. Hyvää on se, että vesistön luokitelluissa järvissä ja joissa ei ole yhtään laadullisesti huonoa. Koko vesistö kelpaa virkistyskäyttöön.

Manninen Johansen sanoo vesistön kunnostuksella olevan kiire. Laajemmat hoitotoimet olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.

- Vesistö paranee hitaasti. Jos tänä vuonna päästään puheista tekoihin, voi Vanajavedessä näkyä jo kymmenen vuoden päästä hyviä merkkejä sen tilan paranemisesta. Tämä on vielä mahdollisuuksien rajoissa, jos heti ryhdytään toimeen.

Rehevöityminen ykkösongelma

Vanajaveden pahin ongelma on rehevöityminen. Sen ovat aiheuttaneet teollisuus, yhdyskuntien jätevedet, maa- ja metsätalous ja haja-asutus yhdessä.

Teollisuus ja yhdyskunnat ovat Sanni Manninen Johansenin mukaan parantaneet tapojaan. Niiden päästöt vesistöön ovat vähentyneet merkittävästi.. Nykyisellään tämän alueen vesiä kuormittaa eniten hajakuormitus eli maa- ja metsätalous ja haja-asutus.

- Vanajaveden rannat ovat olleet jääkaudesta saakka hyvää maanviljelysaluetta. Vesistössä on vuosisatojen ravinnekertymä. Vesistöön vaikuttavat lisäksi monet muut tekijät kuten ilmaston lämpeneminen. Tämä talvi on ollut hyvä järvien kannalta.

Manninen Johansen listaa  Vanajavesikeskuksen kolme tärkeintä tehtävää vesien hoidossa: ottaa ravinteet kiinni ennen kuin ne pääsevät vesistöön, pienentää vesistöön pääsevien ravinteiden haittoja ja kunnostaa jo rehevöitynyttä vesistöä.

Manninen Johansen uskoo haja-asutusalueilla asuvien ja maanviljelijöiden olevan halukkaita suojelutoimiin. Ongelmana on tiedon puute.

- Tiedotusta ja opastusta pitäisi tehdä jopa tilakohtaisesti. Esimerkiksi maatalouden ympäristötukikäytäntö on hankala. Uskon rakennettujen kosteikoiden ja suojavyöhykkeiden yleistymiseen, jos niiden neuvontatyöhön saataisiin yhteyshenkilö. Myös haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmien valintaan tarvittaisiin tukihenkilöitä

Heikki Sihto

heikki.sihto@viikko-hame.fi

Lue koko juttu viikon 11 Viikko-Häme-lehdestä