”Pää pystyssä loppuun asti”

–Olen joskus aiemmin lomautuksen aikana tajunnut, ettei sohvalle pidä jäädä makaamaan, Kari Huovila sanoo.

• Jaa Facebookissa
• Twitter
• Lähetä sähköpostilla
• Tulosta
• Jaa palvelussa

–Olen tuntenut kuuluvani hienoon porukkaan ja yhteisöön. Loppuun asti pää pystyssä me teemme niin tuotannossa kuin edunvalvonnassakin työtä me-hengessä, vakuuttaa Paperiliiton Myllykosken osaston puheenjohtaja Kari Huovila päivä pelätyn tehtaan lopettamisuutisen jälkeen.

Monet yt-neuvottelut ja henkilöstösupistukset jo edellisen omistajan kanssa käyneen henkilöstön ei pidä syyttää Huovilan mukaan ainakaan itseä siitä, että tehtaan loppu häämöttää muutaman kuukauden päässä.

–Myllykoskella on jouduttu tekemään ammattiosastossa kovia päätöksiä jo vuosien ajan yrityksen kannattavuuden turvaamiseksi. Ei niitä olisi syntynyt, jos tehtaan porukka ei olisi jaksanut ja yrittänyt kaikkea työpaikkojensa eteen, Huovila sanoo.

Hän vakuuttaa, ettei kaveria jätetä yksin myöskään sinä päivä, kun työt tehtaalla ovat itse kullakin ohi ja edessä on uuden työn etsiminen.

–Minulla on sellainen asenne, että vanhan loppu on samalla uuden alku. Uskon, että asiat järjestyvät jollakin lailla, ja sitä samaa asennetta yritän iskostaa myös työtovereihini. Nyt pitää tsempata toinen toistamme, Huovila kehottaa.

Ammattiosasto tekee voitavansa

Myllykosken paperiosasto piti viime perjantaina kokouksensa, jossa se haki askelmerkkejä tällä viikolla alkaviin yt-neuvotteluihin.

–Kun UPM:n päätä on tuskin käännettävissä tehtaan sulkemisen suhteen, vaikka sen puolesta teemmekin työtä, on ammattiosaston tärkeä tehtävä varmistaa työntekijöille taloudellista turvaa ja väyliä uusiin työsuhteisiin.

Epäilemättä vaihtoehtoa tehtaan lopettamisellekin esitetään.

–Ennen asioita hoidettiin lomatuksilla ja seisokeilla, kun tavara ei mennyt kaupaksi. Siinä kertyy yhtiöille kustannuksia ja syntyy tuotannollisia riskejä, mutta ainakin menneinä vuosina siihen oli varaa. Ei oltu niin ahneita. Ajateltiin myös asioita hieman pidemmälle, Huovila päättelee.

Hän muistuttaa, että suomalaisten paperitehtaiden ja koneiden alasajot vuoden 2005 jälkeen ovat olleet pitkälti paperin myyntihintojen laskemisen seuraus.

–Entäpä, jos hinta nousee kuten kävi sellulle. Ehkä ainakin joissakin paperitehtaissa olisi ollut hyvä ottaa esimerkkiä Sunilasta, ja jäädä odottamaan, josko tilanne paranisi, Huovila päättelee.


Satsauksia olisi tarvittu

Myllykosken tehtaan yllä on heiluteltu viikatetta jo vuosia. Silti UPM:n viikon takainen tiedote yllätti.

–UPM:hän oli ilmoittanut aiemmin, ettei yhtään tehdasta enää pysäytetä.

–Apeaksi se veti, se on selvä. Varsinkin nopea aikataulu hirvitti. Meillä on onneksi hyvä kaveriporukka PK-seiskan nelosvuorossa. Hirtehishuumorilla me selvisimme siitä päivästä,  näin oli varmasti myös muissa vuoroissa, Huovila uskoo.

Hän pitää ilmiselvänä, että päätös tehtaan lopettamisesta oli tehty jo hyvissä ajoin ennen kauppaa.

–UPM osti kilpailijan pois tarkoituksella. Myllykosken tuottama erikoisvalkaistu paperi oli kilpailija yhtiön tuotteilla markkinoilla. Uutta omistajaa laatu ei ole kuitenkaan kiinnostanut.

Tehtaan sulkemiselle olisi ollut kuitenkin vaihtoehto.

–Kylmä tosiasia on, että tehtaan koneet ovat vanhoja. Tehdas olisi vaatinut investointeja, esimerkiksi kuorimolle.

–Tietysti olisi toivonut, että Myllykoskeen olisi satsattu ja alettu tekemään sen pienillä koneilla jonkinlaista tuotekehittelyä. Kehitysvaihehan ei olisi juurikaan häirinnyt markkinatilannetta, Huovila pohtii.

Tappioiden takana omat ratkaisut

Huovila muistuttaa, että paperitehtaiden kannattavuudessa on ratkaiseva merkitys aina paperin hinnalla. Siihen isot konsernit voivat myös itse vaikuttaa.

–Kun Myllykosken sukuyhtiötä on syytetty kannattamattomasta liiketoiminansta, kannattaa muistaa, että paperin hinnat ovat laskeneet voimakkaasti tappiovuosina. Eiköhän se ollut juuri UPM, joka lähti dumppaamaan paperia maailmalle ja onnistuikin heikentämään näin pienempiä kilpailijoita, Huovila sanoo.

Vaikka Myllykoski heivataan näillä näkymin ulos alan tuotantokapasiteetista, ei Huovila jaksa uskoa siitä toivottavaan hyötyyn.

–Ei ylikapasiteetti mihinkään poistu pienempiä tehtaita sulkemalla, jos ja kun yhtiöt tuottavat saman määrän paperia kuin aiemminkin isommilla koneillaan. Tonnimäärät ja tehokkuusluvuthan nousevat yhtäällä sitä mukana, mitä toisaalla koneita suljetaan, Huovila kertoo havainneensa.

(...)