Rakkaat vastustajat
KUULTUANI, että tällä viikolla on Vapauden Mikkeli-jakelu, ajattelin kirjoittaa jääkiekosta.
Teki mieli raportoida lauantai-illasta, kun SaPKo kohtasi rakkaan vastustajansa Jukurit A-nuorten ottelussa. Pääsin kuuluttajana todistamaan läheltä SaPKon 12-1 voittoa.
Mikkeliläinen päätoimittaja kehotti kuitenkin huomioimaan Mestiksen sarjataulukon ja kuulemma todennäköisen SaPKon tappion keskiviikon Jukurit-ottelussa.
Vaikka ottelun tulos ei olekaan tätä kirjoitettaessa tiedossa, noudatan suosiolla neuvoa enkä ryhdy enemmälti kehua retostamaan savonlinnalaisten paremmuudella.
Aina ei voittajasta ole saanut selvää, sillä joskus Mikkelin ja Savonlinnan kilpailun seurauksena molemmat ovat hävinneet ja voiton on korjannut joku kolmas kilpailija
SAMAA keskinäistä kilvoittelua näiden rakkaiden vastustajien kesken on käyty monin tavoin jo vuosikymmenten ajan.
Ei vain urheilussa, vaan myös mm. politiikassa, taloudessa, koulutuksessa ja kulttuurissa.
Vuosikymmeniä kisailtiin silloisen läänin suurimman kaupungin asemasta. Savonlinnan kuntaliitos Säämingin kanssa 1973 teki siitä Mikkelin tasavahvan haastajan. Vuoden 1985 osakuntaliitos maalaiskunnan kanssa nosti kuitenkin Mikkelin edelle. Ratkaiseva ero syntyi kymmenen vuotta sitten tehtyjen Mikkelin kuntaliitosten myötä.
Edes Savonrannan liittäminen Savonlinnaan ei nostanut sitä pinta-alassa mitattuna Haukivuorella laajentunutta Mikkeliä suuremmaksi. Ero ei ole iso, mutta järjestys on tältäkin osin selvä.
Mutta kisa jatkuu. Jos Puumala valtuustonsa niukan enemmistön tahdon mukaisesti liittyy Savonlinnaan, nousee Savonlinna jälleen selvästi suuremmaksi. Pinta-alalla mitattuna.
AINA ei voittajasta ole saanut selvää, sillä joskus keskinäisen kilpailun seurauksena molemmat ovat hävinneet ja voiton korjannut joku kolmas kilpailija.
Ei saatu omaa yliopistoakaan maakuntaan, eikä edes yksimielisyyttä yliopistojen sivutoimipisteiden kehittämisestä. Maakunnan yhtenäisestä yliopistopolitiikasta on ollut turha puhua. Mikkeli ja Savonlinna ovat kulkeneet tältäkin osin omia latujaan.
Maakuntamuseo väännettiin aikoinaan Savonlinnaan, maakunta-arkistoa on menestyksellä kehitetty Mikkelissä. Yhteistä lentokenttää suunniteltiin Juvalle, mutta sekin hanke kaatui, kun molempien sekä myös Varkauden piti saada omansa. Nyt ne kaikki ovat vaikeuksissa.
OMA kuvaava esimerkki savolaisesta kilvoittelutyylistä oli lääniuudistuksen päätoimipaikkaa koskeva ratkaisu.
Kun esitin asiasta vastaavana ministerinä Mikkeliä päätoimipaikaksi, kerättiin Savonlinnassa nimiadressia, jossa vaadittiin päätoimipaikaksi Kuopiota. Eli sellaista keskinäistä rakkautta.
VAIKEAA on ollut niillä, jotka ovat yrittäneet pitää yllä hyvää yhteistyötä Mikkelin ja Savonlinnan välillä.
Itsellenikään ei ole tullut poliittisen urani aikana kriittistä palautetta mistään muusta niin paljon kuin liiallisesta veljeilystä mikkeliläisten kanssa. On tullut kuulemma myös tuettua liian usein Mikkelin hankkeita.
Toisaalta Mikkelissä on moitittu rankastikin, jos on joskus uskaltautunut puolustamaan Savonlinnankin suunnan asioita.
ITSE uskon edelleen vahvasti win-win periaatteella tapahtuvaan yhteistyöhön. Siis sellaiseen, joka hyödyttää molempia.
Tämä edellyttää kuitenkin nousemista omista paikallisista poteroista katsomaan kehitystä laajemmin ja etsimään tietoisesti yhteisiä kaikkia hyödyttäviä hankkeita.
Pelkkä hokeminen maakunnan yhtenäisyydestä, puhumattakaan kuuliaisuuden edellyttäminen pienemmiltä tai muiden motiivien kyseenalaistaminen eivät vie maakuntaa eteenpäin.
Jouni Backman
SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja, Savonlinna
